Taalla Rhodoksella ollessani olen miettinyt paljon sita, kuuluuko ihmisen rakastaa eniten sita maata, mista on kotoisin vai voiko sita todella tuntea olevansa kotona toisessa maassa. Suomessa ja joka puolella Euroopassa Kreikasta puhutaan tana paivana vain syyllisena maana raha-asioiden vuoksi, mutta monesti unohdetaan, etta ne asiat eivat ole tavallisten tyota tekevien kreikkalaisten vika, vaan hallinnon.
Itse en ole talla saarella huomannut rahaongelmien vaikutusta missaan muussa, kuin muutamana paivana lakkoilleissa busseissa ja takseissa. Kaikki muu on toiminut ja toimii loistavasti. Itse arvostan ihmisia, jotka kohtelevat toisia hyvin ja nayttavat arvostuksensa, eivatka pelkaa sanoa positiivisia asioita. Tassa asiassa olen huomannut huiman eron Suomen ja Kreikan valilla. Suomalaiset avaavat usein suunsa, kun heilla on negatiivista sanottavaa, mutta positiivisia kommentteja kuulee harvoin.
Ihmiset, joiden kanssa olen tyoskennellyt ja tyoskentelen taalla, tietavat millaisia hommia, toita ja asioita julkisuudessa olen tehnyt Suomessa, mutta he eivat koe niita negatiivisina. He ajattelevat, etta ihminen joka on ollut monessa mukana, on nahnyt paljon erilaisia asioita ja oppinut niista. Se on juuri se ajatustapa, jonka itsekin omaan. Vuosia olen halunnut olla mukana politiikassa Suomessa ja tehda asioita myos toisten eteen - yha 11 vuoden kokoomustaustani jalkeen se on silti vaikeata. Suomalaiset kokevat, etta jos olet ollut julkisuudessa ja pidat huolta ulkonaostasi, et voi olla fiksu, etka todellakaan voi tehda mitaan muuta, kuin nayttaa natilta.
Taalla arvostetaan sita, etta pidat huolta itsestasi, olet ystavallinen, haluat tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uusia asioita - sinulle annetaan mahdollisuuksia edeta sen sijaan, etta ne blokataan pois. Nama kaikki ovat niita asioita, miksi rakastan olla taalla enemman, kuin Suomessa. Tiedan toki, etta Suomi on hyva maa ja monella tavalla parempi maana, kuin Kreikka, mutta arvostan sita positiivisuutta ja ihmislaheisyytta, mika taalla vallitsee. Suomessa koen, etta mita tahansa teen tai tekisin, en koskaan saisi tallaista arvostusta, mita taalla saan kaikesta, mita teen ja millainen olen.
Lokakuun lopulla tulen takaisin Suomeen ja siita lahtien varmaan odotankin paluuta tanne - onneksi huhtikuuhun on sitten vain hieman yli 5 kuukautta ;)
 |
| Nauttimassa Rhodoksen kaupungissa :) |
Teidan Jasmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti