Hurmaavaa helmikuuta

Nyt on taas aloitettu vuoden lyhin kuukausi - tämän jälkeenhän se kevätkin alkaa kunnolla :)



Heti tähän alkuun kiitokset Kakelle terveisistä. Kyllähän minä olen aina toimeen tullut ja tottunut pärjäämään siten, ettei tarvitse valittaa. Tuon tarkemmin noista finanssipuolen asioista tuskin tarvitseekaan täällä (tai muualla) kirjoitella.

Kuluneella viikolla "kuntapolitiikan iltakoulu" jatkui jälleen - opiskelun ohessa saamme varsin hyvin tutustua myös muiden puolueiden edustajiin. Enitenhän sitä on aina ollut omiensa kanssa tekemisissä, joten tuo uusien tuttavuuksien hankkiminen yli puoluerajojen on erittäin tervetullutta.

Ensi tiistaina meillä on luvassa ensimmäinen kokous uuden nuorisolautakuntamme kesken. Sen myötä starttaamme nelivuotisen kautemme käyntiin ja pääsemme tapaamaan kaikki ryhmämme jäsenet. Olen syystäkin innoissani, sillä kyseessä on samalla myös ensimmäinen lautakuntakokoukseni ikinä. Tätä sitä on odotettu ja siihen panostettu - toisaalta nythän ne työt vasta alkavat :)

Uutisten mukaan puolueista on loikittu reippaanlaisesti parempien paikkojen perässä viime syksyisten vaalien jälkeen. Jokainen saa tietenkin tehdä, niin kuin itse tahtoo, mutta kovin vahvaa aatetta tuollaiset henkilöt eivät voi omata. Vaikka ihminen olisi kuinka pettynyt siihen, millaisia paikkoja oma puolue on saanut tai vaatinut vaalien jälkeen, niin melko heppoisin perustein useat silti jättävät "laivansa". Itse en olisi koskaan edes voinut kuvitella liittyväni muuhun puolueeseen, kuin Kokoomukseen. Viime mittauksissa Kokoomus on ollut selvästi Suomen suosituin, mutta vaikka se olisi millä sijalla, kuuluisin silti tähän mahtavaan ryhmään. Suosio on tietysti hyvä asia, muttei suinkaan minulle se tärkein. Tärkeintä on, että saa kuulua sellaiseen porukkaan, jonka kanssa jakaa saman aatteen ja johon uskoo ja luottaa. Ehdokas ja puolueen jäsen edustaa aina myös puoluettaan, ja monet äänestäjät etsivät ehdokkaansa heille sen oikean puolueen riveistä. Eräs henkilö ehdottikin, että valitun edustajan kuuluisi istua kautensa sen puolueen nimissä, josta hänet on valittu. Ei mikään huono ehdotus ja tuolla tavalla ainakaan äänestäjät eivät tulisi petetyiksi.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille, palaamme asiaan jälleen!

Teidän Jasmin

Tiistainen tervehdys

Kävin vilkaisemassa vieraskirjaani ja oli pakko saman tien tulla tänne teille vastailemaan :)

Nuo viime terveisenne tosiaan taisivat pohjautua tuohon kommentoimaani Mikkos-jupakkaan. Ensin pienenä pohjustuksena teille sellainen fakta minusta, että rupesin kirjoittamaan blogiani juuri sen vuoksi, että voin ottaa kantaa ja kommentoida minua kiinnostavia ja puhuttelevia ajankohtaisia aiheita. Yksikään toimittaja ei ole minulle tämän kyseisen aiheen vuoksi soittanut, vaan jutut on todella tehty blogikirjoitustani lainaten. Ihmiset joko tykkäävät tai eivät - niinhän se on aina. Joka tapauksessa, tulen taatusti kertomaan omat mielipiteeni myös tulevaisuudessa, enkä halua ruveta niitä sensuroimaan sen vuoksi, että joku voi lainata niitä median käyttöön. Mikäli niin tekisin, en olisi vapaasti oma itseni.

Karille ensiksi suuret kiitokset ihanasta ja kannustavasta viestistäsi! Kuten jo tuossa mainitsinkin, kyllä minä tällaisena tulen pysymään ja kuljen reippaasti omaa polkuani :)

Nimimerkki "teesaa" päivitteli, että mitä ihmettä minä äitiydestä tiedän. Suosittelen sinulle tuon 24.1. kirjoittamani blogimerkinnän lukemista toiseen kertaan. Saatat silloin nimittäin huomata, etten minä äitiydestä varsinaisesti puhukaan. Kirjoitan siinä vain, miten minun äitini hoiti lapsuuteni ja työssäkäymisensä. Em. merkinnässä totean myös, että kotiäitiys ei ole kaikille mahdollinen vaihtoehto, eikä äidin työssäkäyminen todellakaan tarkoita itsekkyyttä. Minun mielestäni ihmisillä on aina oikeus tehdä omat valintansa. On siis varsin väärin haukkua toisia ihmisiä huonommiksi sen perusteella, etteivät heidän valintansa ole samoja, kuin sinun.

Heipä hei MrKolmio! Kiitos sinulle erittäin positiivisesta viestistäsi. Välitän sellaisista mielipiteistä ja palautteista, jotka kerrotaan minulle asiallisesti ja aiheesta - turhasta räksyttämisestä olen oppinut olemaan välittämättä. Vuosia sitten jäin murehtimaan kaikkea, mitä minusta puhuttiin. Nykyään kuitenkin tiedän itse vahvasti, miten ajattelen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä sekä sen, kuka olen ihmisenä. Se itsevarmuus ei ole itsekkyyttä, vaan varmuutta omasta itsestä ihmisenä. Toki myös sinun viestisi kaltaiset palautteet saavat hymyn huulille ja minut paremmalle tuulelle. Kiitos!

Miten tämä kuukausi on mennyt näin nopeasti? Helmikuu odottaa jo nurkan takana ja äitini 50 -vuotispäiviä vietämme heti kuun alussa, eli 8.2. Toivottavasti äitini hyvät geenit periytyvät minullekin, hänen ei nimittäin todellakaan uskoisi täyttävän 50 vuotta...

Kuun vaihtuessa uuteen olen myös ollut kuukauden tipattomalla ja mielelläni vietän tällä tavalla loppuelämäni. Olo on reipastunut, piristynyt ja parantunut kaikin puolin, vaatekoko on pienentynyt ja olen hurjasti ylpeämpi itsestäni. Suosittelen samanlaista muutosta lämpimästi kaikille!

Palataan asiaan myöhemmin viikolla!

Teidän Jasmin

Onnea kauniille Susannalle!

Sydämelliset onnittelut myös allekirjoittaneelta Oulun omalle jääprinsessallemme, Susanna Pöykiölle! Hän on todellakin tehnyt upean paluun taitoluistelun huipulle ja on mitalinsa ansainnut. Pronssi ei ole mikään häpeä - ei varsinkaan noin tarkassa ja vaikeassa lajissa. http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1637360

Itse olen aina rakastanut seurata taitoluistelukisoja ja nyt saimme Suomeen kaksi tärkeätä mitalia. Mahtava tulos :) Nuorena likkana seurasin mielenkiinnolla USA:n Nancy Kerriganin uraa, sekä draamaa, jonka hänen kilpakumppaninsa Tanya Harding loi. Sittemmin olen ihaillut USA:n Sasha Cohenia ja tietysti oululaista Susannaa. Suomen edustajat eivät onneksi järjestä tuollaisia tappeluita, kuin nuo em. amerikkalaiset luistelijat aikoinaan.

Kaukolle jälleen kiitokset vieraskirjaani kirjoittamista terveisistäsi! Aito hymy tosiaan tulee sisältä asti ja silloinhan myös silmät hymyilevät. Sellaista ei edes pysty teeskentelemään.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille!

Teidän Jasmin

Uskomattomia puheita!

Tässä on lehtien sivuilta saanut jo jonkin aikaa seurata Mikkosen perheen kasvatusoppeja, sekä niitä vastustavien henkilöiden kauhisteluja.

En ole kummemmin asiaan ottanut kantaa, eikä minun tietysti tarvitsisikaan, mutta tämänpäiväinen lööppi: "Huono äiti menee töihin" on jo uskomatonta potaskaa. Jokaisella perheellä on varmasti omat tyylinsä lastensa kasvatuksessa ja siinä, miten elämänsä haluaa elää. Minäkin pystyn ajattelemaan asiaa vain minun äitini ja oman perheemme kannalta.

Kun olin pieni, asuimme kolmistaan äitini ja (äitiäni 40 vuotta vanhemman) isoäitini kanssa. Vanhempani olivat eronneet ja isäni asui Kanadassa - kuten asuu edelleenkin. Äitini oli pakko käydä töissä elättääkseen perheensä ja taata siten hyvä elämä meille. Olen aina ollut onnekas, koska minusta on pidetty äärimmäisen hyvää huolta. Kun äiti oli töissä, vietin päivät mummini seurassa. En tosin näe pahana vaihtoehtona sitäkään, jos olisin ollut päivät vaikkapa tarhassa. Siellähän lapsi oppii jo pienestä pitäen sosiaalisia taitoja.

Se, että äiti haluaa työssäkäymällä turvata rahallisestikin hyvän lapsuuden lapselleen, on todella kaukana itsekkyydestä. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta jäädä vuosiksi kotiin halimaan ja pusimaan lapsiaan, vaan heidän on ansaittava elantonsa ja sitä kautta ne ihanat yhteiset hetket perheensä seurassa.

Teidän Jasmin