Tiistainen tervehdys

Kävin vilkaisemassa vieraskirjaani ja oli pakko saman tien tulla tänne teille vastailemaan :)

Nuo viime terveisenne tosiaan taisivat pohjautua tuohon kommentoimaani Mikkos-jupakkaan. Ensin pienenä pohjustuksena teille sellainen fakta minusta, että rupesin kirjoittamaan blogiani juuri sen vuoksi, että voin ottaa kantaa ja kommentoida minua kiinnostavia ja puhuttelevia ajankohtaisia aiheita. Yksikään toimittaja ei ole minulle tämän kyseisen aiheen vuoksi soittanut, vaan jutut on todella tehty blogikirjoitustani lainaten. Ihmiset joko tykkäävät tai eivät - niinhän se on aina. Joka tapauksessa, tulen taatusti kertomaan omat mielipiteeni myös tulevaisuudessa, enkä halua ruveta niitä sensuroimaan sen vuoksi, että joku voi lainata niitä median käyttöön. Mikäli niin tekisin, en olisi vapaasti oma itseni.

Karille ensiksi suuret kiitokset ihanasta ja kannustavasta viestistäsi! Kuten jo tuossa mainitsinkin, kyllä minä tällaisena tulen pysymään ja kuljen reippaasti omaa polkuani :)

Nimimerkki "teesaa" päivitteli, että mitä ihmettä minä äitiydestä tiedän. Suosittelen sinulle tuon 24.1. kirjoittamani blogimerkinnän lukemista toiseen kertaan. Saatat silloin nimittäin huomata, etten minä äitiydestä varsinaisesti puhukaan. Kirjoitan siinä vain, miten minun äitini hoiti lapsuuteni ja työssäkäymisensä. Em. merkinnässä totean myös, että kotiäitiys ei ole kaikille mahdollinen vaihtoehto, eikä äidin työssäkäyminen todellakaan tarkoita itsekkyyttä. Minun mielestäni ihmisillä on aina oikeus tehdä omat valintansa. On siis varsin väärin haukkua toisia ihmisiä huonommiksi sen perusteella, etteivät heidän valintansa ole samoja, kuin sinun.

Heipä hei MrKolmio! Kiitos sinulle erittäin positiivisesta viestistäsi. Välitän sellaisista mielipiteistä ja palautteista, jotka kerrotaan minulle asiallisesti ja aiheesta - turhasta räksyttämisestä olen oppinut olemaan välittämättä. Vuosia sitten jäin murehtimaan kaikkea, mitä minusta puhuttiin. Nykyään kuitenkin tiedän itse vahvasti, miten ajattelen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä sekä sen, kuka olen ihmisenä. Se itsevarmuus ei ole itsekkyyttä, vaan varmuutta omasta itsestä ihmisenä. Toki myös sinun viestisi kaltaiset palautteet saavat hymyn huulille ja minut paremmalle tuulelle. Kiitos!

Miten tämä kuukausi on mennyt näin nopeasti? Helmikuu odottaa jo nurkan takana ja äitini 50 -vuotispäiviä vietämme heti kuun alussa, eli 8.2. Toivottavasti äitini hyvät geenit periytyvät minullekin, hänen ei nimittäin todellakaan uskoisi täyttävän 50 vuotta...

Kuun vaihtuessa uuteen olen myös ollut kuukauden tipattomalla ja mielelläni vietän tällä tavalla loppuelämäni. Olo on reipastunut, piristynyt ja parantunut kaikin puolin, vaatekoko on pienentynyt ja olen hurjasti ylpeämpi itsestäni. Suosittelen samanlaista muutosta lämpimästi kaikille!

Palataan asiaan myöhemmin viikolla!

Teidän Jasmin