Kohti joulua ja uuden presidentin valintaa

Enää tosiaan reilu kuukausi ja joulu on jälleen ovella - vuodet kuluvat pelottavan nopeasti! Joulumenuni on jo valmiina, eli tiedän taas jo tarkalleen, mitä kokkailen ja leivon joulunpyhiksi. Lahja-asiat ja -ideatkin ovat jo ehtineet hieman selkiintyä - täytyy vaan kuunnella tarkkaan, mistä läheiset tykkäävät ja mihin he kaupoissa ihastuvat :) Itselleni olen viime aikoina ostanut "lahjoja" jo ihan tarpeeksi - en tiedä, mikä minuun on iskenyt, sillä viime viikot olen raahannut kassitolkulla uusia vaatteita kotiin. Tai sitten suren muutaman kuukauden eroani Kreikasta samoin, kuin monet tekevät esim. seurustelun tai parisuhteen loppumisen jälkeen ;) Suurin syy hetkittäiseen alakuloon ja oikeasti kovaan väsymykseen on tuo hirveä pimeys - sen keskellä sitä haluaakin piristää itseään vaikka millä mukavalla! Ja pakko myöntää, että nykyään laihduttuani reippaasti, on hauskempaa ja kivempaa hankkia uusia vaatteita; kaikki istuvat niin paljon paremmin päälle, kuin aiemmin. Tästä kunnosta tulen todellakin pitämään kiinni!

Joulun ja uuden vuoden välissä piipahdan varmaan pikaisesti myös Helsingissä ja osallistun eräälle risteilyllekin ystävieni kanssa. Muutoin seuraavat kuukaudet olen ihan täällä Oulussa ja iso osa ajastani meneekin Oulun Cafe Niinistössä, joka avataan keskelle kaupunkia 4.12. Ne kaksi kuukautta ennen vaaleja tulevat menemään nopeasti mukavan kahvilatoiminnan parissa!

Olen ollut todella iloinen myös siitä, että olen taas päässyt osallistumaan mm. nuorisolautakuntamme, sekä Lastenliittomme kokouksiin - ensi vuoden alusta toinen henkilö aloittaa Pohjois-Pohjanmaan Lastenliiton puheenjohtajana, mutta itsekin tulen hallituksessamme jatkamaan.

Tämä päivä on mennyt ihan levätessä, on ollut taas jokseenkin kipeä olo. Olen täällä aiemminkin kirjoittanut vatsaongelmistani - joskus saattaa olla kaksikin kuukautta miltei putkeen kipeä, mutta lääkärit eivät löydä mitään vaivaa. Todella raivostuttavaa, kun tykkään olla aktiivinen ihminen, mutta välillä en vain todellakaan pysty tekemään mitään. Lääkäreillä olen vuosien mittaan ravannut lukemattomia kertoja tämän takia, mutta missään ei näy mitään ongelmaa :( Nooh, kyllä se taas kertaalleen tästä!

Haluan tässä samalla myös kiittää teitä, jotka olette lähetelleet minulle todella ihania tekstiviestejä ja sähköposteja tämän viikon torstaina ilmestyneen Seiskan vuoksi. Mitään muuta en siitä jutusta tai siihen liittyen enää sano, mutta on ollut mahtava huomata, kuinka monet tosiaan ymmärtävät asioiden oikean laidan ja ovat aina "tiimissäni". Isot halaukset ja suukot teille :)

Kuullaan ja kirjoitellaan jälleen - yritetään nyt vaan keskittyä positiivisiin ja aurinkoisiin ajatuksiin, kyllä se pimeys alkaa väistymään jo heti joulun jälkeen!

Äidin kanssa kävimme syömässä ja nauttimassa Kauppakeskus Zeppelinin uudessa kreikkalaisessa ravintolassa :) 

Teidän Jasmin 

Hyvä, etten "kadonnut" viidakkoon tässä seurassa... ;)

Alkukesästä, ennen lähtöäni Kreikkaan, minulle soitettiin ja laitettiin sähköpostia eräästä tuotantoyhtiöstä. He kyselivät, olisiko minulla kiinnostusta ja intoa lähteä mukaan johonkin selviytymisohjelmaan, joka kuvataan nyt loppuvuodesta jossain kaukaisessa paikassa. Ehdotus kuulosti mielenkiintoiselta ja ajattelin, että kesän kuntoiltuani voisin hyvinkin tuohon osallistua. Minun oli määrä tavata ohjelmasta vastaavat ihmiset palattuani takaisin Suomeen elokuun lopulla, mutta tuo jäi sitten toteutumatta, koska olin Kreikassa 2 kuukautta myöhempään, kuin alunperin oli tarkoitus. Koska kesäni ja syksyni olivat niin upeat ja sain jo viettää 4 kuukautta lämpimässä ja auringossa, en hirveästi harmitellut sitä, etten pääsisi projektiin mukaan. Ja nyt olen Todella iloinen siitä, että asia meni näin...

Näin juuri muutaman nimen sisältävän listan Hymyn nettisivuilta heistä, jotka ohjelmaan osallistuvat - jutun mukaan mukana ovat muiden muassa M. Aitolehti, H. Kalinainen, Maisa Torppa ja Susanna Sievinen. Jep, tuo olisi ollut formaatin vuoksi kiinnostava kokemus, ja on mahtavaa testata itseään aina sen suhteen, miten mistäkin selviää, mutta on sanomattakin selvää, että en jaksaisi henkisesti tuon porukan keskellä. Tykkään kyllä esiintyä ja olla esillä, tavata uusia ihmisiä, nähdä uusia paikkoja, ja saada uusia kokemuksia - en kuitenkaan ole ikinä hakenut ystäviäni julkkisten joukosta, enkä todella kestä pinnallisuutta. Tämä kesäkin oli sen vuoksi niin mahtava kokemus, että sain olla tiimissä eri maista tulevien kollegoideni kanssa, ja sain olla ihan vain Jasmin, enkä SE Jasmin. Hyvä siis näin - yritän nauttia Suomen talvesta, ja samalla saan pitää mielenterveyteni :)

Löysin muuten eilen erään kaverini Youtubeen laittaman videon, jossa opetan pomoni kanssa (minä mustassa leningissä ja pomoni "hienosti" kultaisen hattunsa kanssa...) La Colita -klubitanssia Blue Bay -hotellin vieraille jonkin iltashowmme jälkeen - oi noita ihania, hauskoja muistoja :) Linkki tässä alla:
http://www.youtube.com/watch?v=9tlIEquxjpw&feature=share&noredirect=1

Huomenna pääsen pitkästä aikaa osallistumaan nuorisolautakuntamme kokoukseen, joissa varajäseneni on minua hienosti tuurannut ulkomailla oloni ajan - nyt on kuitenkin ihana päästä jälleen mukaan kunnallispolitiikkaan ja tavata kaikki lautakuntamme jäsenet :)

Kirjoitellaan jälleen!

Teidän Jasmin

Onnelliseksi ainoastaan parisuhteen kautta - NOT ;)

African Zulu -showsta :)

Koko neljän kuukauden aikana, jotka Kreikassa olin, en lukenut yhtä ainoata suomalaista lehteä - ainoastaan englantilaisia julkaisuja ja joitain paikallisia uutislehtiä. Olen viimeisten vuosien aikana tilannut muutamaa kuukausittain julkaistavaa naistenlehteä ja rakastan lukea niin lehtiä, kuin kirjojakin - reissussa ollessa sain kyllä huomata, että ilman niitäkin pärjään vallan mainiosti. Ouluun tulin viime keskiviikkona, eli näiden neljän viime päivän aikana olen saanut käydä postejani läpi... Saldona järjetön läjä lehtiä ja kirjeitä, sekä kotisähköpostissani 3854 uutta viestiä... Jep, mukavaa hommaa!

Tämän blogini otsikko viittaa siihen, minkä häiritsevän huomion sain tehdä, kun pääsin käsiksi kesän ja syksyn aikana saapuneisiin lehtiini. Valehtelematta miltei jokaisen lehden kannessa kysytään: "Miten löydät Sen Oikean?" tai "Missä Herra Oikea luuraa?" sekä toitotetaan: "Näin jätät sinkkuelämän taaksesi!", "Näistä paikoista löydät Sen Oikean!" tai "Yksinäinen elämä takana näillä vinkeillä!". Ja nuo eivät ole vain Cosmopolitanista, vaan kaikista mahdollisista naistenlehdistä. Nuo kirjoitukset ja otsikot herättävät useita eri kysymyksiä, ja yksikään niistä ei pohjaudu mihinkään positiiviseen. Minkä takia ajatellaan, että sinkkuus on negatiivinen asia? Minkä takia ihmiset luulevat, että sinkkuus on yhtä kuin yksinäisyys? Tai mihin ihmeeseen perustuen ainoastaan parisuhde voi tuoda onnen ja onnellisuuden naisen elämään?

Tuo on erittäin vanhanaikainen ajattelutapa, ja vielä typerä sellainen. Kyllä nykypäivän naisilla on elämässään muutakin, kuin vain miehet ja elämä heidän kauttaan! Tällä en tarkoita mitään pahaa ketään kohtaan, mutta rehellisesti sanottuna olen aina ollut onnellisempi sinkkuna - silloinkaan en ole ollut, enkä nytkään ole yksin tai yksinäinen. Rakastan ihania ystäviäni sekä perhettäni ja kaikkia muita läheisiäni :) Sen lisäksi saan mennä ja tulla juuri kuten haluan, saan asua puolet ajastani ulkomailla ilman kenenkään valitusta, saan flirttailla ja pitää hauskaa ilman kuulusteluja - tuon kaiken lisäksi saan olla myös yksin juuri silloin kun haluan. Minä olen valinnut itselleni tällaisen elämäntavan, enkä usko että olen ainoa joka näin ajattelee ja tuntee. Olisin voinut ja voisin olla parisuhteessa, jos se olisi tehnyt minut onnelliseksi. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä ja tärkeintä on kuunnella itseään ja sydäntään - ainoastaan siten voimme elää täysillä :)

Useat ihmiset eivät uskalla olla rehellisiä tällaisissa asioissa, koska he pelkäävät toisten reaktioita. Hullua sikäli, että jokaisen kuuluisi huolehtia omasta elämästään ja antaa toisten tehdä samoin. Tiedän kyllä, miten ihmetellen sinua katsotaan, kun sanot, ettet koskaan halua lapsia etkä varmaan naimisiinkaan... Itse tykkään todella paljon ystävieni lapsista ja animation-työni kautta tapaamistani pienokaisista, mutta en itse halua hankkia lapsia. Se on oma valintani, eikä siinä ole mitään pahaa. En myöskään koe, että kyse on esim. sitoutumiskammosta tai jostain vastaavasta, jos en kaipaa vakituista parisuhdetta - kaikki muut asiat vaan ovat minulle tärkeämpiä.

Totean vielä tähän loppuun sen, että mielestäni oman elämänsä suhteen saa ja kuuluukin olla itsekäs, joskus parisuhteessa olevat ihmiset voivat olla paljon yksinäisempiä kuin sinkkuna elävät, onnellisuutta löytyy eri asioiden kautta ja toisten ihmisten mielipiteiden takia ei kannata hävetä omiaan. Rohkeus ja avoimuus ovat hienoja luonteenpiirteitä ja tuovat tuhansia eri mahdollisuuksia elämään :)

Teidän Jasmin

Aurinkoa Suomessakin :)

Pari päivää on tullut kuljettua ihan "turistina" Tikkurilassa ystäväni Emman kanssa, joka on tänne vastikään Oulusta muuttanut - huomenna pääsen itse jatkamaan matkaani Ouluun ja kotiin :)
Joinain päivinä jopa aurinko on muistanut meitä, ja se on piristänyt oloa sekä mieltä heti.

Todistusaineistoa siitä, että olen Suomessa ;)

Ihmiset, joihin olen viime kuukausien aikana Kreikassa tutustunut ovat lähettäneet minulle ihania yhteiskuvia lomaltaan ja ilahduttaneet minua niillä kovasti. Kuvat ovat parhaita matkamuistoja ja tuovat aina muistot elävinä mieleen.

Parin vieraamme ja pomoni seurassa lokakuussa 2011 Blue Bayssa :)

Reipas tiimiläinen ;)

Aquagymia Solemarissa

Minidiscoa ohjaamassa Blue Bayssa lokakuussa 2011 :)

Englantilaisen Sharonin seurassa Solemarissa

Olen täällä aiemminkin todennut, kuinka viime ajat ja uusi työni ovat muuttaneet minua paljon - ei ainoastaan henkisissä asioissa, vaan pääosin myös siinä, kuinka olen oppinut arvostamaan liikunnan ja urheilullisuuden merkitystä. En ole ikinä aiemmin tykännyt harrastaa mitään liikuntaa, vaikka välillä "hulluna" olenkin kuntoillut. Kun nyt kuitenkin 4 kuukauden ajan olen saanut kuntoilla ja jumpata kuutena päivänä viikossa aamusta iltapäivään työn puolesta, olen todella rakastunut liikkumiseen ja aktiiviseen elämään.

Olen kyllä aina ihaillut naisia, jotka näyttävät urheilullisilta ja sitä kautta kauniilta. Liikunta saa ihmiset voimaan hyvin ja se kaunistaa ketä tahansa. Sen sijaan en koskaan ole tykännyt ulkonäöllisesti ihmisistä, jotka yrittävät hankkia kauneutensa kauneusleikkauksien avulla. Useimmissa tapauksissa kun lopputulos ei ole kaunis, vaan ainoastaan epäaito ja vahamainen. Leikkaukset myös saavat useasti ihmisen näyttämään vuosia vanhemmalta, ja siksi onkin käsittämätöntä, miksi jo 20 - 30 -vuotiaat naiset ryntäävät korjauttamaan kasvojaan ja vartaloitaan. Mitä tahansa lehteä (suomalaistakin) tänä päivänä lukee, useimmat jutuissa esiintyvät naiset ovat käyneet lukuisia operaatioita läpi ja sen huomaa jo ensimmäisen kuvan perusteella.

Muutama vuosi sitten hetken ajan mietin itse, kannattaisiko minun mennä rintojen pienennykseen, mutta sitten sain järkeni takaisin ja hylkäsin ajatuksen. Nyt kun olen parin, kolmen vuoden aikana laihtunut aika lailla ja löytänyt urheilun elämääni, ei tuollaiselle leikkaukselle enää olisi tarvettakaan.

Luonnollisuus ja aitous voittavat aina mielestäni tekemällä tehdyn ulkonäön - kuntoilu ja terveellinen ruoka taas toimivat hurjasti paremmin, kuin mitkään leikkaukset ja näytät yhä itseltäsi :)

Teidän Jasmin