Pääsiäistunnelmaa, läksiäiseni Kreikkaan, onnellisuutta ja haikeutta :)

Juuri juhlittu pääsiäinen oli elämäni paras ikinä! Järjestin läksiäiseni lauantaina, eli 7.4. kotonani Kreikkaan lähtöni kunniaksi - halusin koota lähimmät ystäväni ja rakkaimmat ihmiset samaan paikkaan sekä nauttia heidän loistavasti seurastaan. Onneksi he pääsivät paikalle ja kaikki sujui aivan loistavasti! Leivoin ja kokkailin taas pari päivää, mutta siitä(kin)hän minä nautin ja olen siinä vielä ihan taitavakin :) Äitini ja mummini lisäksi paikalla olivat ihanat naiset Jaana, Maria, Eeva, Heli, Kati ja Niina, sekä pari miestäkin; Karo ja Masa :) Tuo lauantai oli ihan mahtava, koska sain taas nähdä, että elämässäni on olemassa oikeasti ihania ihmisiä - ilman heitä elämä olisi paljon köyhempää ja mitä ikinä tapahtuukaan, he kuuluvat maailmaani <3 Ajattelen myös niin, että mikäli noin mahtavat tyypit ovat ystäviäni, se kertoo minustakin jotain todella positiivista ;) Eikös vaan?

Rakkaan äitini seurassa <3 xxx

Omatekoisia kuppikakkuja - näistä saan olla ylpeä :)

Pashan valmistan itse joka vuosi

Cupcakes a la Jasmin :)

Kaikki itse tehtyjä; kreikkalainen lammaspiiras, kreikkalaisia lihapyöryköitä, mozzarella-tomaatti-sipuli -salaattia, sekä sinihomejuusto-viinirypäle -salaattia :) Nams!

Minä ja Eeva :)

Minä ja Kati :)

Marian seurassa <3

Tänään pitää tehdä vielä viimeiset ostokset huomista lähtöäni varten, sitten kaikki onkin täysin valmista... Muutamat tiimini jäsenet ovat jo Rhodoksella ja he ovat sieltä Facebookin tms. kautta lähetelleet minulle kovasti terveisiä ja odottavat, että saavun sinne torstaina iltapäivällä - pomoni tulee hakemaan minut lentokentältä ja on todella mukava nähdä hänetkin jälleen. Hän on kuitenkin se henkilö, joka on antanut minulle mahdollisuuden tehdä unelmaani; Hän ymmärsi heti sen, kuinka tärkeää minulle on olla siellä osa vuodesta ja tajuaa rakkauteni saarta kohtaan :)

Huomenna, eli ke 11.4. lennän siis illalla Helsinkiin, olen yötä lentokenttähotellissa (Hiltonissa) ja torstaina lähden heti aamusta kohti Kreikkaa - hieman kiertoreittiä kylläkin... Ensin Kööpenhaminaan, sitten Ateenaan ja kolmantena vihdoin Rhodokselle :) Ateenan kentällä viereilenkin kyllä todella mielelläni; on suuri kenttä, mutta varmasti selkein ikinä - siisti ja helppo löytää joka paikkaan.

On valtavan ihana mennä, mutta samaan aikaan minulle tulee ihan hirveä ikävä äitiäni, parhaita likkakavereitani, sekä "erästä ihanuutta" ;) Heidän luokseen on kyllä mukavaa palatakin sitten syksyllä - ruskettuneena ja treenanneena :)

Kirjoittelen Kreikasta kuulumisia teille aina kun ehdin, laitan kuvia ja välitän tunnelmia. Mukavaa kevättä teille kaikille - kiitoksia ihanista viesteistänne, tsemppauksistanne joita minulle aina välillä kirjoittelette ja ihan kaikesta! Syksyllä olen taas onnellinen ja ylpeä oululainen - välillä pitää vaan käydä kaukana, että osaa arvostaa myös lähellä olevia asioita.

Adio kai talema :)

Teidän Jasmin

Hurmaavaa huhtikuuta kaikille!

Eilinen päiväni oli Loistava, koska sain viettää sitä mahtavien ihmisten parissa :) Olin sopinut eiliselle tapaamisen tutun porukan kanssa Oulun kauppahalliin, sillä halusin tavata heidät ennen Kreikkaan muuttoani - samalla keskustelimme myös tulevan syksyn kunnallisvaaleista, ehdokkuudestani ja siitä, miten saisimme minut valtuustoon nykyisen varajäsenyyteni sijaan :) Oli aivan ihanaa nähdä näitä enimmäkseen vaalikahviloistamme tuttuja henkiöitä nyt myös kaiken vaalitouhun ulkopuolella! Useampikin tunti hurahti heidän kanssaan eilen kahvittelun ja iloisen tapaamisen lomassa.

Huomenna luvassa on Pohjois-Pohjanmaan Lastenliiton hallituksemme kokous, jossa saan jälleen nähdä lisää kivoja kavereitani; sen lisäksi pääsee taas keskustelemaan tärkeistä asioista ja ideoimaan kaikenlaisia tapahtumia yhdessä. Torstaina kyläilen ystäväni luona, sekä hoidan kaikki ostokset loppuviikkoa varten... Perjantaina on leivonta- ja valmistelupäivä lauantaisia läksiäisiäni varten, sekä illalla menen vielä erään ystäväni tupareihin :) Lauantaina aloitan sitten heti aamusta viime hetken kokkailut ja valmistautumisen, että olen valmiina klo 17, jolloin ystäväni saapuvat noihin em. läksiäisiini... Olen suunnitellut tarjoilut viimeisen päälle ja itse tietenkin valmistan kaiken - tarjolla on sekä pääsiäiseen, että Kreikka-teemaan sopivaa syötävää ja itse odotan tuota iltaa kovasti. Rentoa ja hauskaa yhdessäoloa lähimpien ystävieni seurassa - mitä muuta sitä voisi halutakaan..? :)

Kuten tapaani on aina kuulunut kommentoida lukemiani juttuja ja ajankohtaisia asioita, kirjoitan nytkin täällä eräästä lehtijutusta, joka pisti erittäin pahasti silmääni tänään... Viron "lahja" Suomelle, eli Anu Saagim oli jälleen väläyttänyt aivotoimintaansa iltapäivälehdistölle ja todennut kauniisti, kuinka hänen mielestään ruma ja vanha ihminen on sairas. Miten kukaan ihminen voi ajatella noin? Ja vielä suurempi ihme on se, miten kukaan, joka ajattelee noin hirveällä tavalla, haluaa puhua siitä ääneen ja saada kaiken mahdollisen vihan ja halveksunnan päälleen? Vaikka ihminen olisi tai yrittäisi olla kuinka viehättävä (ulkoisesti) tahansa, tuollaiset kommentit ja mielipiteet tekevät hänestä ruman ihmisen. Itsekin pidän huolta ulkonäöstäni ja kiinnitän siihen huomiota, koska olen teinistä pitäen tottunut siihen mallintöideni ja julkisuuden vuoksi; siitä huolimatta sisäinen kauneus on paljon tärkeämpää, sillä sisäinen rumuus pilaa koko ihmisen. Huonon luonteen jälkeen kukaan ei jaksa arvostaa ulkoista kauneutta, eikä pelkällä ulkoisella olemuksella hankita aitoa ystävyyttä tai rakkautta! Tämän em. naisen suusta on ennenkin kuultu aikamoisia möläytyksiä ja paheksuttavia puheita, mutta tämä vei kyllä voiton kaikesta aiemmasta. Jokainen meistä vanhenee ja sitä asiaa ei pysty estämään edes sillä, että harrastaa vuosikaudet kauneusleikkauksissa käymistä!

Nyt taas takaisin positiivisten asioiden ja ajatusten pariin :) Aurinko on tämän päivän jo hellinyt meitä täällä Oulussakin, ja kaikki muutkin asiat ovat jo jonkin aikaa sujuneet moitteettomasti... ;) Ei ole helppoa olla onnellinen, mutta on se tunne vaan mukava, kun sen saavuttaa - oikein paljon iloa ja onnea teidänkin viikkoonne! Palaan tänne muistamaan teitä taas lähipäivinä!

Ja hei, eihän se hyvä mieleni mikään ihme ole, kun kaverit ja ystävät järjestävät koko ajan ihania yllätyksiä ja hankkivat kivoja lahjoja - ei siis ympäri vuoden ole näin, vaan haluavat muistaa nyt kun emme useaan kuukauteen sitten tapaa ;) Muutamalta mukavalta henkilöltä sain tuon (kuvassa alla)suloisen tyynyn ja pääsiäiseksi tietysti munalikööriä :) (en aiemmin tiennyt sellaista edes olevan olemassa...) Yllätykset piristävät aina, samoin kuin läheisten muistaminen!

Teidän Jasmin

Tasan kaksi viikkoa Suomessa :)

Pikku hiljaa rupeaa jännittämään muuttaminen Rhodokselle kesäksi, mutta ihan hyvällä tavalla. Kaikki kesävaatteet olen jo pakannut, kun niille nyt ei täällä Oulussa ole hirveästi käyttöä ennen tuota em. muuttoani ;) Minulla on kyllä jo onneksi 5 kassillista tavaraa valmiina Rhodoksella hotellillamme; ne jätin sinne viime lokakuun lopulla, kun ne eivät olisi enää matkatavaroihini mahtuneet palatessani Suomeen... Pikku paniikki on tällä hetkellä valloillaan vain sen vuoksi, että alan taas käsittämään, kuinka minulla tulee ikävä kaikkia läheisiäni ja ystäviäni - syksyllähän me tietenkin taas tapaamme, mutta silti... Näiden kahden viikon aikana yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa lähipiirini kanssa ja keskityn vain kaikkeen olennaiseen :)

Toissapäivänä, eli tiistaina 27.3. meillä oli jälleen nuorisolautakuntamme kokous, jonne vein tarjolle omatekoisia pikkuleipiä - pitää sitä ihania ihmisiä välillä muistaa ja hemmotellakin :) Ensi viikon ke, eli 4.4. kokoonnummekin sitten taas Pohjois-Pohjanmaan Lastenliiton hallituksen kesken ja ideoimme kaikenlaisia tapahtumia kesän ajalle tänne Oulun alueelle. Mukavia puuhia, joiden pariin palaan heti syksyllä Suomeen ja Ouluun palattuani!

Tässä alla teille vielä kuvia siitä rasismin vastaisesta tilaisuudesta, jota olin juontamassa 21.3. :)

Kirjoittelen teille jälleen viikonloppuna, olkaa kiltisti ja arvostakaa toisianne!

Teidän Jasmin

Mikä ihmisiä vaivaa??

Tuo otsikon mukainen kysymys tulee mieleen nykyään monta kertaa päivittäin, aina lehtien otsikoita ja juttuja lukiessa. Nyt en edes tarkoita niitä todella järkyttäviä juttuja, joissa kerrotaan henkisestä tai fyysisestä väkivallasta, vaan mm. nykyajan viihteeseen liittyvää uutisointia.

Tietyt ihmiset antavat kameran seurata elämäänsä koko ajan ja sitä mukaa dokumentoivat kaiken sanomansa ja kaikki tekonsa julkisuuteen. On hyvä olla avoin ja rehellinen, mutta millainen ihminen kaipaa niin kovin huomiota, että on valmis kerta toisensa jälkeen pelkästään häpäisemään itsensä. Aikuisen ihmisen kuuluisi myös tajuta, että jos media tallentaa puheesi ja tekosi, niin kyllä he niitä tallenteita myös käyttävät - eikö se ole ollutkin kaiken ideana? Tai jos halutaan parempaa materiaalia julkisuuteen, niin kannattaa opetella käyttäytymään paremmin ;)

Nyt vastikään alkoi myös eräs kohuttu tosi-tv-sarja, johon kirjoitin täällä jo aiemminkin minua pyydettäneen mukaan. Kerroin siinä samaisessa kirjoituksessani olevani onnellinen, etten Kreikassa oloni vuoksi olisi siihen ehtinytkään osallistumaan, vaikka ensin idea mielenkiintoiselta kuulostikin. Ihmettelen eniten tähänkin ohjelmaan liittyen sitä, että jos ihminen haluaa tehdä työtä ihmisten parissa, miksi hän haluaa mennä kiroamaan, käyttäytymään sekopäisesti/tyhmästi sekä haukkumaan toisia televisioon ja julkisuuteen..? Jotkut hyvät ja rauhalliset tyypit kyllä onneksi osaavat käyttäytyä fiksusti tilanteesta huolimatta, mutta heikkohermoisille en tuollaista suosittelisi - ei sitä tarvitse todistella kovismaisuuttaan ollakseen suosittu tai "cool". Sellaista harrastetaan enimmäkseen esim. yläkouluiässä, ennen aikuistumista.

Olen myös vakaasti sitä mieltä, että rauhallisen ja tyynen pinnan takana ne henkisesti kovimmat tyypit ovat - ne, joiden ei tarvitse todistella yhtään mitään ja siitä huolimatta he tietävät pärjäävänsä.

Ja sitten kolmas asia, mikä ihmetyttää. Politiikkaan ja puoluehommiin liittyen... Toki omiaankin saa kritisoida, mutta silkka haukkuminen on väärin. Olen aina ollut sellainen henkilö, joka pitää omiensa puolta ja jos on negatiivista sanottavaa, sen palautteen voi antaa muutenkin, kuin julkisuudessa. Jokaisella saa ja kuuluukin olla omat mielipiteensä, ja omista aatteista sekä periaatteista on hyvä pitää kiinni. Olisi kuitenkin hyvä kunnioittaa niitä, jotka sinulle mahdollisuuksia antavat ja jotka ovat sinua tukeneet. Itse olen kuulunut liki 12 vuotta Kokoomukseen ja pidän aina puolueemme puolia - missä ja milloin vain.

Siinä oli jälleen hieman pohdintaa, nyt unten maille ja kohti ihanaa kesäaikaa! Muistakaa kääntää kelloanne klo 03.00 tunti eteenpäin :)

Teidän Jasmin