Väkivallasta kuuluu rangaista kovemmin
Viime aikoina olemme saaneet lukea eläimiin kohdistuvasta väkivallasta sekä lehdistä, että netin kautta. Juttujen kautta olemme saaneet kauhistella julmuutta, jolla eläimiä on kohdeltu. Näitä kertomuksia lukiessani olen koko ajan vain vankemmin sitä mieltä, että kovemmat rangaistukset on otettava käyttöön niin ihmisiin, kuin eläimiinkin kohdistuvassa väkivallassa.
On mielestäni täysin naurettavaa ja samalla huolestuttavaa, että nykyään muun muassa talousrikollisille annetaan paljon kovempia rangaistuksia, kuin heille, jotka harjoittavat fyysistä väkivaltaa. Saamme viikoittain lukea juttuja pahoinpitelyistä sekä raiskauksista, ja niihin syyllistyvät ihmiset pääsevät pälkähästä vain ehdollisilla tuomioilla. Samoin rikolliset, jotka tappavat ihmisen, istuvat vankilassa muutaman vuoden ja pääsevät jälleen vapaalle jalalle. Kamalinta on kuitenkin huomata, että rikoksen uusijat saavat myös yhtä pieniä tuomioita - jos ihminen ei osoita muuttumista käytöksessään, onko oikein päästää hänet vapaaksi taas muutaman vuoden jälkeen? Monet perustelevat näitä asioita ja tekoja sillä, että kyseinen rikollinen on vain liikkunut väärässä porukassa ja ns. huonossa seurassa. Varmaan näin on monesti ollutkin, mutta onko kovin todennäköistä, että vankilassa väkivaltarikoksesta istunut löytää vapaaksi päästyään toisenlaista seuraa ja uusia kavereita..?
Tuttuun porukkaan ja samalle tielle on helppo palata ja näinhän useimpien kohdalla tapahtuukin. Mikäli haluamme pitää huolta kansalaisista ja mahdollistaa turvallisen elinympäristön, se täytyy todistaa sillä, että väkivaltaa tekevät ihmiset pidetään kaltereiden takana huomattavasti pidempään - jo tieto siitä estäisi monen rikoksen tapahtumisen.
Jasmin Mäntylä
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 3 / 11.11.2010
Nysse tullee - kallioparkki siis
Kallioparkin suhteen on vihdoin viimein tehty ratkaiseva päätös, 10 vuoden jälkeen. Kunnallispolitiikassa toimiessani olen todellakin joutunut huomaamaan, että kärsivällisyyttä näissä asioissa tarvitaan ja paljon.
Itse olin valtuustossa viime viikon maanantaina, eli 1.11., kun keskustelun ja äänestyksen aiheena oli se, tullaanko Oulussa järjestämään kansanäänestys kallioparkista. Itselleni, kuten myös valtuustoryhmällemme, oli selkeätä äänestää ei. Minä näen asian erittäin yksioikoisesti, eli kun ihmiset valitsevat äänestämällä valtuutetut aina seuraavaksi neljäksi vuodeksi, he antavat näille samoille valtuutetuille vallan tehdä päätöksiä kaupunkinsa asioista. Nyt eduskuntavaalien alla huomasi kyllä erittäin selvästi sen, miten populistisella tavoin joidenkin puolueiden valtuutetut puhuivat kansanäänestyksen puolesta ja äänestivät kyllä.
Vuoden 2008 kunnallisvaalien alla jokaisessa vaalikoneessa kysyttiin ehdokkaiden mielipidettä myös tähän parkkiasiaan, joten siellä ne vastaukset ovat olleet vapaasti luettavissa kaikille. Kansanäänestykseen turvaamisen tulee olla mahdollisuus, mutta kyllä valtuutettujen kuuluu voida tehdä päätöksiä kaupungin kehittämisen suhteen ihan ryhmänäkin. Eriäviä mielipiteitä on aina ja se on hyvä asia - silloinhan sitä keskustelua saadaan aikaan.
Itse ehdin jo ajatella, että tämä kallioparkki -aihe seuraa mukana vielä useiden vaalien ajan, joten tämä päätös on todella tervetullut. Eniten tässä jahkaamisessa ja vetkuttelussa on häirinnyt se, että kaikki muutkin suunnitelmat Oulun kehittämisen suhteen ovat polkeneet paikoillaan tämän yhden parkkiasian vuoksi. On koko ajan ollut tiedossa, että keskustaan tarvitaan lisää parkkitilaa, mutta sitä on pitänyt itsekin pohtia, millä tavoin se olisi parasta järjestää. Olen jo aikoja sitten todennut, että mikäli haluamme kaupunkimme keskustasta elinvoimaisen ja houkuttelevan, autoja olisi hyvä saada ns. piiloon parkkiin ja kaduilta pois. Tällä tavoin tilaa jää paljon enemmän muuhun ja alueesta tulee roimasti viihtyisämpi.
Kantani vahvistui jälleen enemmän kallioparkin puolesta, kun saimme tietoon, kuinka pieni ero hajautetun ja keskitetyn parkkimallin kustannuksilla olisi. Tyytyväinen olen valtuuston maanantaiseen päätökseen ja odotan innolla, että pääsemme keskittymään uusiin(kin) ideoihin keskustan kehittämisen suhteen.
Jasmin
Kallioparkin suhteen on vihdoin viimein tehty ratkaiseva päätös, 10 vuoden jälkeen. Kunnallispolitiikassa toimiessani olen todellakin joutunut huomaamaan, että kärsivällisyyttä näissä asioissa tarvitaan ja paljon.
Itse olin valtuustossa viime viikon maanantaina, eli 1.11., kun keskustelun ja äänestyksen aiheena oli se, tullaanko Oulussa järjestämään kansanäänestys kallioparkista. Itselleni, kuten myös valtuustoryhmällemme, oli selkeätä äänestää ei. Minä näen asian erittäin yksioikoisesti, eli kun ihmiset valitsevat äänestämällä valtuutetut aina seuraavaksi neljäksi vuodeksi, he antavat näille samoille valtuutetuille vallan tehdä päätöksiä kaupunkinsa asioista. Nyt eduskuntavaalien alla huomasi kyllä erittäin selvästi sen, miten populistisella tavoin joidenkin puolueiden valtuutetut puhuivat kansanäänestyksen puolesta ja äänestivät kyllä.
Vuoden 2008 kunnallisvaalien alla jokaisessa vaalikoneessa kysyttiin ehdokkaiden mielipidettä myös tähän parkkiasiaan, joten siellä ne vastaukset ovat olleet vapaasti luettavissa kaikille. Kansanäänestykseen turvaamisen tulee olla mahdollisuus, mutta kyllä valtuutettujen kuuluu voida tehdä päätöksiä kaupungin kehittämisen suhteen ihan ryhmänäkin. Eriäviä mielipiteitä on aina ja se on hyvä asia - silloinhan sitä keskustelua saadaan aikaan.
Itse ehdin jo ajatella, että tämä kallioparkki -aihe seuraa mukana vielä useiden vaalien ajan, joten tämä päätös on todella tervetullut. Eniten tässä jahkaamisessa ja vetkuttelussa on häirinnyt se, että kaikki muutkin suunnitelmat Oulun kehittämisen suhteen ovat polkeneet paikoillaan tämän yhden parkkiasian vuoksi. On koko ajan ollut tiedossa, että keskustaan tarvitaan lisää parkkitilaa, mutta sitä on pitänyt itsekin pohtia, millä tavoin se olisi parasta järjestää. Olen jo aikoja sitten todennut, että mikäli haluamme kaupunkimme keskustasta elinvoimaisen ja houkuttelevan, autoja olisi hyvä saada ns. piiloon parkkiin ja kaduilta pois. Tällä tavoin tilaa jää paljon enemmän muuhun ja alueesta tulee roimasti viihtyisämpi.
Kantani vahvistui jälleen enemmän kallioparkin puolesta, kun saimme tietoon, kuinka pieni ero hajautetun ja keskitetyn parkkimallin kustannuksilla olisi. Tyytyväinen olen valtuuston maanantaiseen päätökseen ja odotan innolla, että pääsemme keskittymään uusiin(kin) ideoihin keskustan kehittämisen suhteen.
Jasmin
Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 2 / 26.10.2010
Suomen kaksikielisyys on hieno asia
Seurasin aamulla mielenkiinnolla MTV3:n Studio55 -ohjelmaa, jossa vieraana oli Paavo Lipponen ja aiheena ruotsin kieli ja sen asema maassamme. Tässähän on toki jo kuukausien ajan vatvottu asiaa ja mietitty sen hyviä sekä huonoja puolia.
Minä en henkilökohtaisesti ole ikinä nähnyt mitään ongelmaa siinä, että koulunkäyntiimme kuuluu myös ruotsin opiskelu. Enemmän olen jo yläasteelta asti kokenut sen rikkautena. Meille on annettu hienot mahdollisuudet opiskella ja ruotsi on sentään Suomen toinen virallinen kieli.
Vielä hullumpana olen kuunnellut pääministeri Mari Kiviniemen mielipiteitä siitä, että Itä-Suomessa ruotsin opiskelun voisi korvata venäjän kielellä. Pointtina tietenkin on ollut se, että Itä-Suomessa siitä hyötyisi enemmän työelämässä jne, mutta onko oikein korvata maan toisen virallisen kielen lukeminen sellaisella, joka on täysin vieras. Venäjän kielen aloittamiseen kuuluisi ensiksi heidän omien aakkosiensa opiskelu, joka tekisi startista heti paljon hitaamman ja vaikeamman, kuin ruotsissa. Jatko-opinnoissa myös vaaditaan ruotsin taitoja, joten sen korvaaminen jollain muulla heikentäisi heti näiden Itä-Suomessa asuvien mahdollisuuksia opiskelun edetessä.
Enemmänkin meidän pitäisi arvostaa niitä mahdollisuuksia, joita maamme meille tarjoaa koulunkäynnin suhteen - monessa maassa meitä kadehditaan hienon koulutusjärjestelmämme vuoksi.
Jasmin
Seurasin aamulla mielenkiinnolla MTV3:n Studio55 -ohjelmaa, jossa vieraana oli Paavo Lipponen ja aiheena ruotsin kieli ja sen asema maassamme. Tässähän on toki jo kuukausien ajan vatvottu asiaa ja mietitty sen hyviä sekä huonoja puolia.
Minä en henkilökohtaisesti ole ikinä nähnyt mitään ongelmaa siinä, että koulunkäyntiimme kuuluu myös ruotsin opiskelu. Enemmän olen jo yläasteelta asti kokenut sen rikkautena. Meille on annettu hienot mahdollisuudet opiskella ja ruotsi on sentään Suomen toinen virallinen kieli.
Vielä hullumpana olen kuunnellut pääministeri Mari Kiviniemen mielipiteitä siitä, että Itä-Suomessa ruotsin opiskelun voisi korvata venäjän kielellä. Pointtina tietenkin on ollut se, että Itä-Suomessa siitä hyötyisi enemmän työelämässä jne, mutta onko oikein korvata maan toisen virallisen kielen lukeminen sellaisella, joka on täysin vieras. Venäjän kielen aloittamiseen kuuluisi ensiksi heidän omien aakkosiensa opiskelu, joka tekisi startista heti paljon hitaamman ja vaikeamman, kuin ruotsissa. Jatko-opinnoissa myös vaaditaan ruotsin taitoja, joten sen korvaaminen jollain muulla heikentäisi heti näiden Itä-Suomessa asuvien mahdollisuuksia opiskelun edetessä.
Enemmänkin meidän pitäisi arvostaa niitä mahdollisuuksia, joita maamme meille tarjoaa koulunkäynnin suhteen - monessa maassa meitä kadehditaan hienon koulutusjärjestelmämme vuoksi.
Jasmin
Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 1 / 17.10.2010
Todellista uskoako?
Viime päivien aikana kirkosta on eronnut ennätysmäärä ihmisiä ja se on mielestäni todella surullista. Harmillista on myös se, että kirkkoa pidetään näin epäsuosittuna ja kirkosta eroamista jopa suositellaan useilla foorumeilla.
Olen tätä kovasti miettinyt, enkä ymmärrä, mikä kirkon suhtautumisessa asioihin on viime aikoina tullut niin suurena yllätyksenä ihmisille. Itsekin olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi ehdottomasti tulla lähemmäs kansalaisia, jotta ihmiset ennemmin löytäisivät sen, kuin hylkäisivät. Ihmettelen vain, että kuinka todellista ja vahvaa näiden kirkosta eronneiden usko on ollut alun perinkään. Uskonto on hieno pohja elämälle ja olen lapsesta lähtien itse oppinut kunnioittamaan sitä, sekä kirkkoa.
Olen tottunut aina taistelemaan niiden asioihin puolesta, jotka ovat minulle tärkeitä ja tämä kirkosta eronneiden toiminta ei ole taistelemista alkuunkaan. He ovat hylänneet kirkon, ja luovuttaneet. Tänäänkin julkaistiin eräs haastattelu, jossa kolmasosan papeista todettiin olevan sillä kannalla, että kirkon pitäisi tulla joustavammaksi ja mukautua nykyaikaan. He ovat myös vakaasti sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien avioliittojen tulisi saada siunaus kirkossa. Muun muassa juuri pappien koko ajan hyväksyvämpien mielipiteiden varjossa on omituista, miten ihmiset ovat suhtautuneet kirkkoon yhden Ylen "homoillan" takia.
Kovasti on liioittelun makua tässä asiassa - mieluummin näkisin ihmisten kirkon jäseninä pyrkivän muuttamaan asioita parempaan ja vaikuttavan sillä tavoin. Mitkään muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla, mutta luovuttaa ei pitäisi koskaan.
Jasmin
Viime päivien aikana kirkosta on eronnut ennätysmäärä ihmisiä ja se on mielestäni todella surullista. Harmillista on myös se, että kirkkoa pidetään näin epäsuosittuna ja kirkosta eroamista jopa suositellaan useilla foorumeilla.
Olen tätä kovasti miettinyt, enkä ymmärrä, mikä kirkon suhtautumisessa asioihin on viime aikoina tullut niin suurena yllätyksenä ihmisille. Itsekin olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi ehdottomasti tulla lähemmäs kansalaisia, jotta ihmiset ennemmin löytäisivät sen, kuin hylkäisivät. Ihmettelen vain, että kuinka todellista ja vahvaa näiden kirkosta eronneiden usko on ollut alun perinkään. Uskonto on hieno pohja elämälle ja olen lapsesta lähtien itse oppinut kunnioittamaan sitä, sekä kirkkoa.
Olen tottunut aina taistelemaan niiden asioihin puolesta, jotka ovat minulle tärkeitä ja tämä kirkosta eronneiden toiminta ei ole taistelemista alkuunkaan. He ovat hylänneet kirkon, ja luovuttaneet. Tänäänkin julkaistiin eräs haastattelu, jossa kolmasosan papeista todettiin olevan sillä kannalla, että kirkon pitäisi tulla joustavammaksi ja mukautua nykyaikaan. He ovat myös vakaasti sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien avioliittojen tulisi saada siunaus kirkossa. Muun muassa juuri pappien koko ajan hyväksyvämpien mielipiteiden varjossa on omituista, miten ihmiset ovat suhtautuneet kirkkoon yhden Ylen "homoillan" takia.
Kovasti on liioittelun makua tässä asiassa - mieluummin näkisin ihmisten kirkon jäseninä pyrkivän muuttamaan asioita parempaan ja vaikuttavan sillä tavoin. Mitkään muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla, mutta luovuttaa ei pitäisi koskaan.
Jasmin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)