Todellista uskoako?
Viime päivien aikana kirkosta on eronnut ennätysmäärä ihmisiä ja se on mielestäni todella surullista. Harmillista on myös se, että kirkkoa pidetään näin epäsuosittuna ja kirkosta eroamista jopa suositellaan useilla foorumeilla.
Olen tätä kovasti miettinyt, enkä ymmärrä, mikä kirkon suhtautumisessa asioihin on viime aikoina tullut niin suurena yllätyksenä ihmisille. Itsekin olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi ehdottomasti tulla lähemmäs kansalaisia, jotta ihmiset ennemmin löytäisivät sen, kuin hylkäisivät. Ihmettelen vain, että kuinka todellista ja vahvaa näiden kirkosta eronneiden usko on ollut alun perinkään. Uskonto on hieno pohja elämälle ja olen lapsesta lähtien itse oppinut kunnioittamaan sitä, sekä kirkkoa.
Olen tottunut aina taistelemaan niiden asioihin puolesta, jotka ovat minulle tärkeitä ja tämä kirkosta eronneiden toiminta ei ole taistelemista alkuunkaan. He ovat hylänneet kirkon, ja luovuttaneet. Tänäänkin julkaistiin eräs haastattelu, jossa kolmasosan papeista todettiin olevan sillä kannalla, että kirkon pitäisi tulla joustavammaksi ja mukautua nykyaikaan. He ovat myös vakaasti sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien avioliittojen tulisi saada siunaus kirkossa. Muun muassa juuri pappien koko ajan hyväksyvämpien mielipiteiden varjossa on omituista, miten ihmiset ovat suhtautuneet kirkkoon yhden Ylen "homoillan" takia.
Kovasti on liioittelun makua tässä asiassa - mieluummin näkisin ihmisten kirkon jäseninä pyrkivän muuttamaan asioita parempaan ja vaikuttavan sillä tavoin. Mitkään muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla, mutta luovuttaa ei pitäisi koskaan.
Jasmin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti