Täällä ollaan taas!

Anteeksi, etten ole täällä käynyt kirjoittelemassa viimeisen viikon aikana – olen yrittänyt hoitaa asioita, jotka vaalien alla jäivät täysin toiselle sijalle. Täytyy välillä keskittyä työasioidenkin hoitoon…

Viime viikollahan Yhdysvallat sai sitten uuden presidentin – itse olisin äänestänyt John McCainia, mutta ei voi mitään. Perheeni jäsenet, samoin kuin miltei kaikki muutkin tuttuni, kannattivat Obamaa, mutta itse olin täysin toista mieltä. Erään henkilön kanssa asiasta keskustelinkin pitkään ja totesin, että Yhdysvaltojen kohdalla olen miltei aina kannattanut republikaanien ehdokasta. Ainoa poikkeus on ollut Hillary Clintonin kohdalla – hänen olisin todella toivonut pääsevän uudeksi presidentiksi. On myös varsin ärsyttävää, kun sanot kannattavasi republikaaneja, monet leimaavat sinut heti ”sotahulluksi” tai muuksi vastaavaksi. Mielipiteitä on monia, enkä ole ikinä ruvennut muuttamaan omiani muita miellyttääkseni. Itse en ole ikinä kokenut vihaa muun muassa George W. Bushia kohtaan – vaikka en tietenkään kaikista asioista samaa mieltä hänenkään kanssaan ole voinut olla. Viime vaalien tuloksia seurasin reaaliajassa CNN:ltä ja iloitsin Bushin voittaessa John Kerryn. Vuoden 2004 vaalit olivatkin paljon mielenkiintoisemmat, kuin tämänkertaiset – tulos ei ollut silloin niin ennalta arvattava. Toivottavasti amerikkalaiset eivät tule katumaan valintaansa ”uutuudenhuuman” laannuttua – monesti niin vain tapahtuu.

Viime kirjoitukseeni pohjautuen Timo oli käynyt kirjoittamassa vieraskirjaani. Hän kyseli, että osaanko minä kuunnella ja auttaa ystävää surussa. Ovatko kuunteleminen ja ymmärtäminen minulle luonnollisia ja helppoja asioita? Osaan kyllä kuunnella ja se on minulle luonnollista. Sellaisia asioita, joita itse ei ole käynyt läpi, ei voikaan täydellisesti ymmärtää, mutta monesti toisen kuunteleminen auttaa. Se auttaa toista ymmärtämään ja toista käymään asioita läpi. Asioita läpi käymällä monesti myös suru helpottaa. Kaikissa asioissa suru ei koskaan mene kokonaan ohi, eikä ehkä kuulukaan. Aina täytyy vain löytää jokin keino päästä eteenpäin ja jatkaa elämää. Siinä tulikin pyytämäsi rehellinen vastaus – kiitos viestistäsi.

Kiitokset sinulle Jaakko ja oikein ihana loppuvuotta sinullekin!

Tervehdys jälleen Mäkelän Kauko! Tottahan toki elämää on vaalien jälkeenkin :) Myönnettäköön, että olin kyllä ”aika” täpinöissä niiden suhteen... Kyllähän minä mielelläni senaattori olisin, kiitos piristävästä viestistäsi!

”Kainuun kundi” oli myös jättänyt terveisensä – kiitos siitä. Täysin totta, mitä kirjoitit hienosta äänisaaliistani ja siitä, ettei asioiden oikea laita aina tule ilmi lehtijutuista. Senpä vuoksi mielelläni tapaankin ihmisiä kasvotusten mahdollisimman paljon – silloin jokaisella on mahdollisuus saada minusta se oikea käsitys, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Itsekin toki luen juttuja toisista julkisuuden henkilöistä, mutta luen niitä ajatellen, että ”tällainen juttu on tehty”, en ajatellen, että ”tämä jutun henkilö on tällainen”. Tällä viikolla tosin teimme Hymyyn haastattelun, jossa sain olla täysin oma itseni – siihen pääsette (tai joudutte) tutustumaan ensi kuun puolella.

Oikein mukavaa viikkoa teille! Kirjoitellaan jälleen puolin ja toisin.

Teidän Jasmin