Tiistainen tervehdys

Kävin vilkaisemassa vieraskirjaani ja oli pakko saman tien tulla tänne teille vastailemaan :)

Nuo viime terveisenne tosiaan taisivat pohjautua tuohon kommentoimaani Mikkos-jupakkaan. Ensin pienenä pohjustuksena teille sellainen fakta minusta, että rupesin kirjoittamaan blogiani juuri sen vuoksi, että voin ottaa kantaa ja kommentoida minua kiinnostavia ja puhuttelevia ajankohtaisia aiheita. Yksikään toimittaja ei ole minulle tämän kyseisen aiheen vuoksi soittanut, vaan jutut on todella tehty blogikirjoitustani lainaten. Ihmiset joko tykkäävät tai eivät - niinhän se on aina. Joka tapauksessa, tulen taatusti kertomaan omat mielipiteeni myös tulevaisuudessa, enkä halua ruveta niitä sensuroimaan sen vuoksi, että joku voi lainata niitä median käyttöön. Mikäli niin tekisin, en olisi vapaasti oma itseni.

Karille ensiksi suuret kiitokset ihanasta ja kannustavasta viestistäsi! Kuten jo tuossa mainitsinkin, kyllä minä tällaisena tulen pysymään ja kuljen reippaasti omaa polkuani :)

Nimimerkki "teesaa" päivitteli, että mitä ihmettä minä äitiydestä tiedän. Suosittelen sinulle tuon 24.1. kirjoittamani blogimerkinnän lukemista toiseen kertaan. Saatat silloin nimittäin huomata, etten minä äitiydestä varsinaisesti puhukaan. Kirjoitan siinä vain, miten minun äitini hoiti lapsuuteni ja työssäkäymisensä. Em. merkinnässä totean myös, että kotiäitiys ei ole kaikille mahdollinen vaihtoehto, eikä äidin työssäkäyminen todellakaan tarkoita itsekkyyttä. Minun mielestäni ihmisillä on aina oikeus tehdä omat valintansa. On siis varsin väärin haukkua toisia ihmisiä huonommiksi sen perusteella, etteivät heidän valintansa ole samoja, kuin sinun.

Heipä hei MrKolmio! Kiitos sinulle erittäin positiivisesta viestistäsi. Välitän sellaisista mielipiteistä ja palautteista, jotka kerrotaan minulle asiallisesti ja aiheesta - turhasta räksyttämisestä olen oppinut olemaan välittämättä. Vuosia sitten jäin murehtimaan kaikkea, mitä minusta puhuttiin. Nykyään kuitenkin tiedän itse vahvasti, miten ajattelen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä sekä sen, kuka olen ihmisenä. Se itsevarmuus ei ole itsekkyyttä, vaan varmuutta omasta itsestä ihmisenä. Toki myös sinun viestisi kaltaiset palautteet saavat hymyn huulille ja minut paremmalle tuulelle. Kiitos!

Miten tämä kuukausi on mennyt näin nopeasti? Helmikuu odottaa jo nurkan takana ja äitini 50 -vuotispäiviä vietämme heti kuun alussa, eli 8.2. Toivottavasti äitini hyvät geenit periytyvät minullekin, hänen ei nimittäin todellakaan uskoisi täyttävän 50 vuotta...

Kuun vaihtuessa uuteen olen myös ollut kuukauden tipattomalla ja mielelläni vietän tällä tavalla loppuelämäni. Olo on reipastunut, piristynyt ja parantunut kaikin puolin, vaatekoko on pienentynyt ja olen hurjasti ylpeämpi itsestäni. Suosittelen samanlaista muutosta lämpimästi kaikille!

Palataan asiaan myöhemmin viikolla!

Teidän Jasmin

Onnea kauniille Susannalle!

Sydämelliset onnittelut myös allekirjoittaneelta Oulun omalle jääprinsessallemme, Susanna Pöykiölle! Hän on todellakin tehnyt upean paluun taitoluistelun huipulle ja on mitalinsa ansainnut. Pronssi ei ole mikään häpeä - ei varsinkaan noin tarkassa ja vaikeassa lajissa. http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1637360

Itse olen aina rakastanut seurata taitoluistelukisoja ja nyt saimme Suomeen kaksi tärkeätä mitalia. Mahtava tulos :) Nuorena likkana seurasin mielenkiinnolla USA:n Nancy Kerriganin uraa, sekä draamaa, jonka hänen kilpakumppaninsa Tanya Harding loi. Sittemmin olen ihaillut USA:n Sasha Cohenia ja tietysti oululaista Susannaa. Suomen edustajat eivät onneksi järjestä tuollaisia tappeluita, kuin nuo em. amerikkalaiset luistelijat aikoinaan.

Kaukolle jälleen kiitokset vieraskirjaani kirjoittamista terveisistäsi! Aito hymy tosiaan tulee sisältä asti ja silloinhan myös silmät hymyilevät. Sellaista ei edes pysty teeskentelemään.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille!

Teidän Jasmin

Uskomattomia puheita!

Tässä on lehtien sivuilta saanut jo jonkin aikaa seurata Mikkosen perheen kasvatusoppeja, sekä niitä vastustavien henkilöiden kauhisteluja.

En ole kummemmin asiaan ottanut kantaa, eikä minun tietysti tarvitsisikaan, mutta tämänpäiväinen lööppi: "Huono äiti menee töihin" on jo uskomatonta potaskaa. Jokaisella perheellä on varmasti omat tyylinsä lastensa kasvatuksessa ja siinä, miten elämänsä haluaa elää. Minäkin pystyn ajattelemaan asiaa vain minun äitini ja oman perheemme kannalta.

Kun olin pieni, asuimme kolmistaan äitini ja (äitiäni 40 vuotta vanhemman) isoäitini kanssa. Vanhempani olivat eronneet ja isäni asui Kanadassa - kuten asuu edelleenkin. Äitini oli pakko käydä töissä elättääkseen perheensä ja taata siten hyvä elämä meille. Olen aina ollut onnekas, koska minusta on pidetty äärimmäisen hyvää huolta. Kun äiti oli töissä, vietin päivät mummini seurassa. En tosin näe pahana vaihtoehtona sitäkään, jos olisin ollut päivät vaikkapa tarhassa. Siellähän lapsi oppii jo pienestä pitäen sosiaalisia taitoja.

Se, että äiti haluaa työssäkäymällä turvata rahallisestikin hyvän lapsuuden lapselleen, on todella kaukana itsekkyydestä. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta jäädä vuosiksi kotiin halimaan ja pusimaan lapsiaan, vaan heidän on ansaittava elantonsa ja sitä kautta ne ihanat yhteiset hetket perheensä seurassa.

Teidän Jasmin

Oulun nuorisoasiainlautakunta kutsuu

Otsikon mukaisesti minut siis varmistettiin Oulun nuorisoasiainlautakunnan jäseneksi nyt tämän viikon alussa. Paikka vastaa toiveitani ja olen todella tyytyväinen sekä onnellinen asian vuoksi!

Viime viikon lauantaina vietimme "Politiikan tuuletustuntia" kokoomuslaisten kesken kävelykadullamme, Rotuaarilla. Ihmisiä kävi paikoitellen ihan mukavasti juttelemassa - en sitten tiedä, oliko syy meissä, vai makkaratarjoilussamme ;) Tärkeintä kuitenkin, että kaikille jäi päivästä hyvä mieli. Oli ihana tavata jälleen sellaisia ihmisiä, jotka syksyn vaalien alla kävivät useinkin meitä ehdokkaita jututtamassa ja piristämässä. Oli myös hyvä huomata, että sama iloinen mieli on pysynyt niin meillä, kuin äänestäjillämmekin. Rennon jutustelun ohessa toimin myös juontajana tilaisuudessa.

Eilen sitten alkoivat tämän alkuvuoden koulutukset, joita järjestetään sekä valtuutetuille, että meille varalla oleville. Kyseiset koulutukset jatkuvat viikoittain aina tuonne maaliskuun loppupuolelle saakka. Tuon "iltakoulumme" aikana saamme kyllä loistavasti tietoa kotikaupungistamme ja pääsemme tutustumaan asioihin monilta eri kanteilta, joten mielenkiintoisia iltoja on luvassa.

Parit uudet terveiset olivat vieraskirjaani jälleen ilmestyneet -kiitos niistä. TT:lle kiitokset nätistä kirjoituksestasi! Minusta on varsin tärkeätä panostaa juuri tuohon ihmisten huomioimiseen, niin täällä, kuin muuallakin. Äläkä huoli, et sinä jää varjooni - jokainen loistaa omalla tavallaan.

Nimimerkki "soittoäänet" oli kirjoittanut lyhyen, mutta ytimekkään viestin. Kiitos kehuista ja onnentoivotuksesta sinulle :)

Miten ihmeessä viikot menevät näin nopeasti, kun taas on viikonloppu ovella..? Omituista. Tämän viikon sentään äitikin on jo ollut ilman kipsiä ja totutellut jälleen myös vasenta kättään käyttämään. Ei siitä kyllä toistaiseksi ole hirveästi apua, joten ensi viikon ainakin jatkan äidin hiusvastaavana sekä muuna apurina hänen ollessa sairaslomalla.

"The Mäntylät"

Oikein hauskaa viikonloppua teille, kirjoitellaan jälleen puolin ja toisin!

Teidän Jasmin

Ulkoilua ja antibiootteja

Taas on viikko vierähtänyt siitä, kun teitä viimeksi muistin. Olen sen samaisen ajan ollut antibioottikuurilla - vielä on jäljellä pari päivää. Lääkkeet ovat väsyttäneet aivan hirveästi, mutta silti olen yrittänyt olla reippaana. Kuurin sain korvalehden tulehduksen takia. Ei ihan normaalein syy, mutta minulle ovat erittäin tuttuja tällaiset oudot sairaudet. Ennenkin olen samasta vaivasta kärsinyt ja olo on aika tuskainen, kun vasen korvalehti turpoaa "palloksi", aivan kuten myös sen alapuolella sijaitsevat rauhaset. Hyvä, että päätä on saanut käännettyä ja sattuu ihan pirusti. Nyt kuitenkin olen jälleen voiton puolella!

Odotan ensi maanantaita, kuin kuuta nousevaa - äitini kipsi poistetaan silloin ja hän pääsee kuntoutushoitojen jälkeen takaisin töihin. Toisaalta tämän kuuden viikon sairausloman aikana olen jo niin tottunut auttelemaan häntä kaikissa hommissa, että vaatiihan tuo minultakin jälleen totuttelua normaaliin arkeen.

Pari viikkoa sitten vielä pohdin, pidänkö vain tipattoman tammikuun, vai pidemmän loman alkoholijuomista. Nyt olen tehnyt päätökseni ja jätän kyseiset juomat kokonaan. Tuosta asiasta olen aivan innoissani ja itsestäni ylpeä :) Aikoinaan olen riekkunut yöelämässä ja heilunut baareissa ihan tarpeeksi ja tämä uusi päätökseni vain jatkaa hyvällä mallilla olevaa elämäntapamuutostani.

Tämä kuukausi on sujunut pikku vastoinkäymisistä huolimatta loistavasti. Olen saanut sovittua erittäin hyviä ja kiinnostavia työkeikkoja alkuvuodelle ja ulkoilmassakin on tullut vietettyä kunnolla aikaa. Lumiset kauniit maisemat vetävät ainakin täällä Oulussa puoleensa ja houkuttelevat ulos liikkumaan - pakkasista huolimatta.

Yllä olevat kuvat ovat lähellämme sijaitsevasta Oulunlahden rannasta, joka on aikoinaan ollut upea ja suosittu uimapaikka.

Eilen eli keskiviikkona pyörin innoissani Suomalaisen Kirjakaupan kanta-asiakasalessa. Lukeminen on eräs lempiharrastuksistani ja hurjasti suositeltavampaa, kuin ainainen television katsominen. Ilokseni löysin useammankin mielenkiintoisen teoksen, joiden joukossa on draamaa, tyyliä, historiaa ja politiikkaa.

Kiitos jälleen vieraskirjaani jättämistä terveisistänne. Kaihola kyseli, olenko koskaan käynyt Lappeenrannassa. Olen kyllä käynyt siellä keikkareissulla ainakin kerran... Muistaakseni olin laulukeikalla Hotelli Lappeessa muutama vuosi sitten. Mielellänihän minä menen sinne, minne vain työhommiin pyydetään, joten toivottavasti kutsu käy uudestaankin sinne suunnalle :)

Moikka "Lauri -62". Olen itse asiassa katsonut miltei kokonaan tuon suosittelemasi Michael Mooren tekemän dokumentin. Miltei kokonaan juuri tuon mainitsemasi provosoivan asenteen vuoksi. Tietyllä tapaa olen aina myös niin puolustavalla kannalla arvostamieni tai kannattamieni ihmisten suhteen, etten kykene tuota kyseistä tekelettä enää uudestaan aloittamaan. Olen kuitenkin yrittänyt urheasti - katso sinäkin siis edes osa tuota W. -elokuvaa ;)

Kallelle sellainen tieto tässä vaiheessa, että kesällä taas kiertelen enemmän noiden lauluhommien puitteissa, joten ilmoittelen paikkoja ja aikoja hieman lähempänä. Kiitos kuitenkin kysymästä!

Kaukolle ja "iimulle" rutkasti kiitoksia kauniista viesteistänne. Olen oppinut suhtautumaan elämään positiivisella asenteella kaikkien negatiivisuuksien jälkeen. Monesti huonoistakin asioista seuraa jotain todella hyvää ja positiivinen asenne on loppujen lopuksi aina se tehokkaampi vaihtoehto. Loistavaa vuotta 2009 teillekin ja kaikkea mahdollista hyvää elämäänne!

Kiitos myös sinulle "PL". Kyllähän minä jossain vaiheessa työhommissa olen ollut Forssan suunnalla - toivotaan, että sinnekin kutsu käy uudelleen! Viestisi sisälsi yhden kauneimmista kehuista, mitä voisin edes toivoa. Tarkoitan kohtaa, jossa totesit, että taidan olla niitä harvoja julkkiksia, joilla ei ole "neste" noussut päähän. En tosin tiedä, onko se harvinaista, vai ei, mutta olen erittäin otettu tuosta kommentista. Ihmiset, jotka kanssani ovat jutelleet ja minut tuntevat, tietävät tuon asian faktaksi. Monet tyypit tuntuvat silti ajattelevan, että jos olet tunnettu, kuljet selkä suorassa ja olet edes hieman itsevarma, se tarkoittaa automaattisesti sitä, että olet leuhka ja itserakas. En ole ikinä ajatellut olevani muita parempi ja minulle on aivan sama, mitä työtä esimerkiksi kukin tekee. Tärkeintä on se, millainen henkilö on luonteeltaan ja mikä hänet tekee onnelliseksi.

Palaan tänne kirjoituksineni viikonloppuna, lauantaina me kokoomuslaiset jälleen jalkaudumme Rotuaarille (Oulun kävelykadulle), joten tulkaa te oululaiset ainakin sinne juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia kanssamme. Tervetuloa mukaan!

Teidän Jasmin

PS. Kuvan myötä talviset terveiset myös äidiltäni :)

W.

Lupasin teille eilen kirjoittaa tänään katsastamastani W. – elokuvasta. Voin rehellisesti sanoa, että se oli yksi parhaista ikinä näkemistäni leffoista ja suosittelen sen katsomista kaikille.

Olen täällä aiemminkin ilmaissut olevani republikaanien ja Bushin kannattaja ja jo silloin se tuntui ärsyttävän joitain ihmisiä aika lailla. Joka tapauksessa, haluan rehellisesti kertoa mielipiteeni tälläkin kertaa.

Ymmärrän hyvin sen, minkä vuoksi ihmisillä on negatiivinen kuva Bushista ja sen vuoksi toivoisinkin mahdollisimman monen tutustuvan (vaikka sitten tämän elokuvan kautta) paremmin kyseiseen henkilöön. En ole ikinä ollut mikään Oliver Stonen tai hänen leffojensa ihailija, mutta tässä hän on onnistunut täydellisesti. Monet olettavat ja yleistävät, että politiikoista ei saa tehtyä muita, kuin tylsiä tai pitkästyttäviä elokuvia. Tämä leffa taatusti muuttaisi heidän käsitystään, vaikka tuskinpa noin mielenkiintoisesta ja mielipiteitä herättävästä henkilöstä tylsää kuvaa saisikaan aikaan.

W.:ssä on hienosti yhdistetty vanhat ja nykyiset tapahtumat, puhumattakaan vallan mainioista näyttelijäsuorituksista. Ainoa miinus tulee siitä, millaisena Condoleezza Rice esitetään. Mielestäni hänestä on valtiovierailuiden ja vastaavien kautta saanut aina hymyilevän ja aikaansaavan kuvan – ei voi verrata laisinkaan siihen hissukkamaiseen harmaaseen hiirulaiseen, jollaiseksi hänet on elokuvassa tehty. Josh Brolin taas sopii pääosaan hyvin eläytymiskykynsä vuoksi, ei niinkään ulkonäkönsä puolesta.

Elokuvan tietyt asiat tiedetään todeksi jo aiempien dokumenttien ja presidentin omienkin puheiden vuoksi, mutta tällä tavalla ne voivat jäädä paremmin ihmisten mieliin. Bush nuorempi on oikeassa elämässään varmasti paljonkin vahvempi ihminen, kuin mitä elokuvan perusteella voisi luulla. Ihminen, joka pystyy kunnialla jättämään taakseen seikkailut alkoholin, naisten ja muun sekoilun suhteen sekä pysymään jopa vaikeissa päätöksissään, on kiistämättä vahva. Enkä ole ikinä käsittänyt sitä, minkä vuoksi useimmat ihmiset syyttävät ainoastaan kyseistä presidenttiä kaikesta. Eiköhän siellä ole ollut useampia mokaajia niiden henkilöiden joukossa, joiden tehtävänä on ollut raportoida tiedoista ja asioista hänelle. Jotkin heistä ovat uskaltaneet kantaa oman vastuunsa – suurin osa tosin ei.

Ymmärrän hyvin myös sen, millaista on yrittää todistaa koko ajan toisille pystyvänsä itseä kiinnostaviin asioihin. Raskasta on varsinkin, kun oma lähipiiri ei usko sinun mahdollisuuksiisi joissain asioissa. Silloin ihminen, joka on vahva, kääntää ne tunteet vahvuudekseen ja käyttää niitä kannustimenaan. George Walker Bushin veljestä piti ennakkoluulojen mukaan tulla Yhdysvaltain presidentti ja hänen isänsä uskoi pääsevänsä toiselle kaudelle vuonna 1992. Veli Jeb ei päässyt ensimmäisissä vaaleissaan Floridassa kuvernööriksi, joka hidasti hänen matkaansa ja Bill Clinton voitti isä Bushin. Sen sijaan W. sai paikan maan presidenttinä ja löi vielä isänsä pääsemällä toiselle kaudelle. Mikäli hän todella halusi näpäyttää perhettään ja näyttää heille, kuinka pitkälle hän voi päästä, hän todella onnistui siinä – onneksi.

En ikinä kannata sotaa, koska eniten niissä kärsivät aina sivulliset ja syyttömät ihmiset. Ja se, jos jokin on väärin. Yritän vain painottaa sitä, että eivät nämä kaikki asiat ole vain yhden ihmisen syytä ja tuollainen asema edellyttää vaikeita päätöksiä.

Elokuva saa jopa siitä em. pikku miinuksesta huolimatta täydet viisi pistettä – perusteluna voi pitää sitäkin, että yli kaksi tuntia kestävän elokuvan aikana en vilkaissut kertaakaan kelloa ja yllätyin, kun ”The End” ilmestyi valkokankaalle niin nopeasti :)

Mukavia elokuvahetkiä teillekin!

Teidän Jasmin

Tammikuun touhuja

En muista, milloin olisin ollut alkuvuodesta näin pirteänä, kuin nyt. En ikinä ole tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia elämäntapoihini tai niiden muutoksiin liittyen, koska en ole kokenut sellaista tarpeelliseksi. Nyt olen kuitenkin viime ajat ollut sellaista intoa ja touhukkuutta täynnä, etten meinaa itseäni tunnistaa. Hyvähän se tietysti on, eikä ikinä voi elää liian terveellisesti. Urheilen pari kertaa päivässä, syön terveellisesti ja kevyesti sekä jätän alkoholin pois - lomia lukuun ottamatta. Tuttuni ja ystäväni tietävät, kuinka nautin hyvistä viineistä, mutta kyllä niitä ilmankin pärjää. Nyt kun olen kyseiset asiat itselleni luvannut, niin taatusti tulen lupaukseni takana pysymäänkin. Kyse ei ole mistään dieetistä, vaan itsestäni huolehtimisesta. Kun ihminen huolehtii itsestään, hän huolehtii myös muista asioista ja voi paremmin.

Joulun ja uuden vuoden aikaan oleville pyhille ja välipäiville on aina keksittävä jotain mukavaa ohjelmaa, ettei tylsisty ja itse olen panostanut elokuvissa käyntiin ja uusien leffojen katsastamiseen. Viime viikolla kävin katsomassa Naiset/The Women -nimisen elokuvan, jonka pääosissa ovat mm. Meg Ryan, Annette Bening ja Debra Messing. Kyseinen pätkä on ihan suosittelemisen arvoinen, jos haluaa olla ajattelematta liikoja ja nauttia vain rennosta komediasta. Vakavampiakin asioita elokuvassa käsitellään sopivan kevyesti ja onpahan kerrankin elokuva, jossa ei ole ainoatakaan miesroolia, vaikka miehistä toki puhutaan. Elokuva myös todistaa sen, että nuo aina niin sorretut keski-ikäiset naisnäyttelijät pystyvät saamaan varsin hyvän ja myyvän elokuvan aikaiseksi. Kolme ja puoli tähteä tältä arvostelijalta :)

Huomenna eli loppiaisena menen katsastamaan paljon puhutun ja kohutun W. -leffan. Vaikka se on ainakin etukäteen arvosteltu varsin korkealle, se ei aina kerro koko totuutta. Kuten en usko kyseisen elokuvan kertovan koko totuutta siitä kertovasta henkilöstäkään, eli vielä istuvasta Yhdysvaltain presidentti George Walker Bushista. Tästä kirjoittelen teille varmasti huomenna lisää. Voitte ottaa sen joko lupauksena tai uhkauksena ;)

Pari päivää sitten kaikki saivat kuulla ilouutisen, kun nykyinen puhemiehemme Sauli Niinistö purjehti avioliiton satamaan. Iloinen tapahtuma koko Suomelle ja varsinkin puolueemme eli Kokoomuksen väelle. Jotkut ovat päivitelleet pariskunnan ikäeroa, mutta mitä väliä iällä on, kun kohtaa oikean rakkauden? Ei yhtään mitään. Valtavasti onnea heille myös allekirjoittaneelta!

Oikein mukavaa uutta viikkoa teille kaikille, palataan asiaan huomenissa!

Teidän Jasmin