Järkyttävää käytöstä!

Olen kirjoittanut tästä samaisesta aiheesta aiemminkin (ainakin ohi mennen), mutta kyllä se vaan tuntuu yhä yhtä hullulta asialta. On hirvittävää lukea, miten jotkut julkisuudesta tutut henkilöt örveltävät ja hankkiutuvat ongelmiin ympäri Suomen. Ei ole mikään ihme, että useilla ihmisillä on se käsitys julkkiksista, että he kaikki ovat leuhkia, ilkeitä, kohuihin hakeutuvia ja viinaan meneviä.

Olen toiminut ihmisten ja keikkahommien parissa siitä lähtien, kun olin 13 -vuotias - nyt olen 29 -vuotias. En ole kertaakaan käyttäytynyt ilkeästi kollegoitani, asiakkaita, tai yleisöä kohtaan. Tein pelkkiä laulukeikkoja n. viiden vuoden ajan ja ymmärsin aina sen faktan, että yleisössä olevat ihmiset olivat tulleet keikoille viihtymään ja he olivat maksaneet lipuistaan. Velvollisuuteni oli siis tietenkin taata heille kiva ja viihtyisä ilta, jotta he ovat hyvällä tuulella vielä illan päättyessäkin. Laulu-, juonto- ja pr-keikat ovat työtä, ja töihin Ei ikinä saisi mennä humalassa ja sekaisin - vaikka sinulla olisi ollut maailman rankin päivä, sitä ei kuulu näyttää yleisölle. He ovat maksaneet vapaa-ajan vietostaan, joten esiintyjien ongelmia ei kuulu tuoda heidän harmikseen.

En ajattele, että olen muiden yläpuolella - on vain erittäin harmillista lukea jonkun julkkiksen käyttäytyvän väkivaltaisesti keikkayleisöä kohtaan, toisen haukkuvan ihmisiä laivalla ja potkivan ovia hajalle jne. Olen minäkin ollut monesti ennen työkeikkojani todella pahalla tuulella, mutta unohdan sellaiset asiat yleisön/asiakkaiden edessä ja seurassa. Töiden jälkeen voin itkeä pahaa oloani yksin ja vaikka tyynyä vasten - se ei sitten kuulukaan kenellekään. Jos vastaavia töitä haluaa tehdä, täytyy oppia olemaan sopivasti nöyrä.

Tänä kesänä, kun olin 4 kuukautta töissä Kreikassa, olin välillä niin väsynyt, että olisin voinut itkeä jo pelkästään sitä. Kuutena päivänä viikossa menimme aamulla töihin klo 9.30, iltapäivällä/alkuillasta meillä oli kolmen tunnin tauko ja illan olimme jälleen töissä klo 19.00-23.00/00.00. Koko päivän kuntoilin ohjaajan ominaisuudessa, lounastauolla pikaisen ruokailun jälkeen treenasimme iltashown sketsejä ja tansseja, illat tanssimme lasten minidiscon ohjaajina, sekä näyttelimme ja tanssimme illan pääshowssa. Joka viikko meillä oli yksi ainoa vapaapäivä. Tänä vuonna tein tuota 4 kuukautta, ensi vuonna luvassa on 7 kuukautta. Se on rankkaa työtä, mutta ikinä en siitä hotellimme asiakkaille valittaisi, enkä haluaisi mennä takaisin, jos en rakastaisi sitä työtä ja paikkaa. Voin olla siellä välillä todella väsynyt, mutta siitä huolimatta olen onnellinen.

Mikäli joku työ, suhde tai jopa julkisuus tekee sinut onnettomaksi, siitä täytyy pyrkiä pois. On väärin rangaista muita sen takia, että itsellä ei ole hyvä olla.

Mukavaa viikkoa kaikille toivottaen,
Teidän Jasmin

Jo kolme vuotta karppauksen kannalla :)

Tuossa yllä on kaksi kuvaa minusta: ensimmäinen kuva on tältä vuodelta, eli vuodelta 2011 ja toinen, eli alempi kuva on vuodelta 2008. Karppausta olen harjoittanut (muutamaa lipsahdusta ei kannata huomioida...) nyt liki kolmen vuoden ajan, eli 1.1.2009 alkaen. Suuri muutos on tapahtunut kasvoissani, vartalossani ja ihan kaikessa. Karppaus on varsinkin nyt viime aikoina puhuttanut laajalti, ja joissain perheissä/tapauksissa se on saanut ihan hullujakin piirteitä. Lapsilla en tätä rupeaisi "testaamaan", koska kyllähän lapset tarvitsevat kaikkea mahdollista ruokavalioonsa, eikä heiltä mitään kannata karsia. Asia on täysin eri aikuisten kohdalla, sillä kun ihminen on kunnolla kehittynyt, silloin voi ruveta eri vaihtoehtoja kokeilemaankin.

Tässä alla vielä muutamat kuvat siitä, miten kolmen viime vuoden aikana uusi ruokavalio, sekä liikunnan lisääminen on ulkonäköäni muuttanut :)



Yllä oleva ensimmäinen, eli ylempi kuva on vuodelta 2008 ja alempi kuva kesältä 2011.

Kesä 2008



Kesä 2011


Tuollaisia muutoksia ei huomaa heti peiliin katsoessaan, ja parhaiten suuren muutoksen ulkonäössäni huomaan vasta nyt - vanhoja valokuvia katselemalla. En ollut tuolloin tyytyväinen itseeni, mutta en vain vuosiin jaksanut tehdä sille asialle yhtään mitään. Vuoden 2008 loppuessa kyllästyin siihen, etten voinut hankkia pienempiä ja kauniimpia vaatteita, monet ihanat vaatteeni olivat jääneet pieniksi ja aina oli täysi/turvonnut olo. Jätin perunan, pastan, valkoisen leivän, leivonnaiset ja pääosin myös riisin pois ruokavaliostani. Riisiä syön ainoastaan muutaman kerran vuodessa, kun käyn syömässä sushia - siitä en voi luopua, on se niiiiin hyvää :) Ennen söin valkoista leipää/patonkia, pastaa ja perunaakin melkein joka ikinen päivä, huh! Nyt kolmen vuoden ajan olen keskittynyt ruokavaliossani lihaan, kalaan, kasviksiin, salaatteihin, hedelmiin ja marjoihin. Tällä tavoin olen tyytyväisempi itseeni, joten minulle tämä on ollut ehdottomasti oikea valinta :)

Teidän Jasmin

Ps. Oikein ihanaa 1. Adventtia ja sen iltaa Teille kaikille! Jouluun on aikaa enää vajaa kuukausi - tulevalla viikolla hankin kaikki joululahjat niin perheelle, kuin ystävillekin. Kerrankin en jätä tuota hommaa viime hetkille... Tänään 1. adventtisunnuntain kunniaksi laitoimme jo jouluvalot ja jouluverhot ikkunoihin, leivoimme pipareita, sekä kaivoimme muutkin joulukoristeet jo esille kätköistään :) Seuraavien päivien aikana tämä tonttu sitten saakin koristella kotia niiden kanssa oikein urakalla!

Blogien ja lehtien ihmeellinen maailma...

En ole koskaan ollut kovin innokas lukemaan julkisuudesta tuttujen henkilöiden blogeja, mutta omaani olen pitänyt jo muutaman vuoden ajan. Minulle tämä on kanava kertoa asioistani ja mielipiteistäni niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti. Tärkeänä olen pitänyt myös sitä seikkaa, että koska olen mukana kuntapolitiikassa, niin tätä kautta ihmiset saavat minusta Sen Oikean kuvan, jos eivät sitä muuten ole pystyneet hahmottamaan, eivätkä ole minua kasvotusten tavanneet. Sen lisäksi olen aina rakastanut kirjoittamista, ja täällä olen aina pyrkinyt keskittymään omiin asioihini, sekä tietenkin olen halunnut ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin ja uutisiin.

Tänä aamuna päädyin kuitenkin lukemaan J. Parviaisen ("ehkä" hieman erikoista...) blogia, kun sain hyvältä ystävältäni viestin siitä, että em. herra on kirjoitellut sinne jotain myös minusta. Muistaakseni olen joskus keskustellut hänen kanssaan, mutta sekin tapahtui puhelimessa, sillä koskaan en ole häntä tavannut. Eikä hän kyllä minusta mitään negatiivista kirjoittanutkaan, ainoastaan entisestä parisuhteestani ja sen toisesta osapuolesta. Nuo kirjoitukset eivät siis häiritse minua millään tavalla, mutta montaa muuta suomalaista varmasti häiritsevät. On siellä blogissa sen tyylistä tekstiä, että pistää todella miettimään, onko kaikki nettimaailmassa ja juuri sitten esim. blogeissa sallittua. Suurimpina kysymyksinä tuleekin mieleen, että puretaanko omaa pahaa oloa aina muihin ja minkä takia ihmiset haluavat keskittyä toisten ihmisten tekemisiin omia enemmän. Jokainen toki saa toimia juuri siten, kuin itse haluaa - mielestäni tuollainen toiminta on vain harmillista kaikkien osapuolien takia.

Lehtiin ja lehtijuttuihin liittyen voin taas todeta sen, että moneen vuoteen minulla ei ole ollut mitään esim. 7 päivää -lehteä vastaan. Tämä johtuu siitä, että usean vuoden ajan kyseisen lehden minusta tekemät jutut ovat olleet totuudenmukaisia, sekä olemme tehneet niistä jokaisen täydessä yhteisymmärryksessä. Tämä johtunee taas pitkälti siitä, että jossain vaiheessa vain opin tärkeän asian elämästä - saat oikeasti parempaa kohtelua keneltä ja mistä vain, kun itsekin käyttäydyt ystävällisesti ja rehellisesti toisia kohtaan. Tänään kuitenkin koin pienimuotoista pahoinvointia kyseisen lehden uuden kannen nähdessäni, mutta se ei ole millään lailla lehden vika. Kanerva on helppo kohde yhä vuosien jälkeenkin samankaltaisille jutuille ja on oikeasti harmi, että häntä lyödään tasaisin väliajoin kaikella mahdollisella.

Vaikka julkisuus on vuosien saatossa tuonut myös useita negatiivisia asioita elämääni, on siitä jäänyt silti enemmän positiivisia asioita mieleen. Julkisuus voi joissain tilanteissa olla hyödyksi ja avuksi, kunhan siihen ei jää liiaksi kiinni. Itse luen mieluummin kivoja ja positiivisia juttuja, siksi voin itsekin sen tyylisiä juttuja median kanssa tehdä. En pure omaa pahaa oloani muihin, enkä nauti siitä, kun toisilla menee huonosti - siksi onkin inhottavaa nähdä, että todella monet toimivat juuri tuolla toisella tavalla.

Maailma olisi taatusti parempi paikka, jos kaikki osaisivat iloita toistensa puolesta sen sijaan, että mässäilevät toisten kärsimyksillä ja mokailuilla. Otetaan siis positiivinen asenne käyttöön ja pyritään edes tuohon :)

Teidän Jasmin

Kohti joulua ja uuden presidentin valintaa

Enää tosiaan reilu kuukausi ja joulu on jälleen ovella - vuodet kuluvat pelottavan nopeasti! Joulumenuni on jo valmiina, eli tiedän taas jo tarkalleen, mitä kokkailen ja leivon joulunpyhiksi. Lahja-asiat ja -ideatkin ovat jo ehtineet hieman selkiintyä - täytyy vaan kuunnella tarkkaan, mistä läheiset tykkäävät ja mihin he kaupoissa ihastuvat :) Itselleni olen viime aikoina ostanut "lahjoja" jo ihan tarpeeksi - en tiedä, mikä minuun on iskenyt, sillä viime viikot olen raahannut kassitolkulla uusia vaatteita kotiin. Tai sitten suren muutaman kuukauden eroani Kreikasta samoin, kuin monet tekevät esim. seurustelun tai parisuhteen loppumisen jälkeen ;) Suurin syy hetkittäiseen alakuloon ja oikeasti kovaan väsymykseen on tuo hirveä pimeys - sen keskellä sitä haluaakin piristää itseään vaikka millä mukavalla! Ja pakko myöntää, että nykyään laihduttuani reippaasti, on hauskempaa ja kivempaa hankkia uusia vaatteita; kaikki istuvat niin paljon paremmin päälle, kuin aiemmin. Tästä kunnosta tulen todellakin pitämään kiinni!

Joulun ja uuden vuoden välissä piipahdan varmaan pikaisesti myös Helsingissä ja osallistun eräälle risteilyllekin ystävieni kanssa. Muutoin seuraavat kuukaudet olen ihan täällä Oulussa ja iso osa ajastani meneekin Oulun Cafe Niinistössä, joka avataan keskelle kaupunkia 4.12. Ne kaksi kuukautta ennen vaaleja tulevat menemään nopeasti mukavan kahvilatoiminnan parissa!

Olen ollut todella iloinen myös siitä, että olen taas päässyt osallistumaan mm. nuorisolautakuntamme, sekä Lastenliittomme kokouksiin - ensi vuoden alusta toinen henkilö aloittaa Pohjois-Pohjanmaan Lastenliiton puheenjohtajana, mutta itsekin tulen hallituksessamme jatkamaan.

Tämä päivä on mennyt ihan levätessä, on ollut taas jokseenkin kipeä olo. Olen täällä aiemminkin kirjoittanut vatsaongelmistani - joskus saattaa olla kaksikin kuukautta miltei putkeen kipeä, mutta lääkärit eivät löydä mitään vaivaa. Todella raivostuttavaa, kun tykkään olla aktiivinen ihminen, mutta välillä en vain todellakaan pysty tekemään mitään. Lääkäreillä olen vuosien mittaan ravannut lukemattomia kertoja tämän takia, mutta missään ei näy mitään ongelmaa :( Nooh, kyllä se taas kertaalleen tästä!

Haluan tässä samalla myös kiittää teitä, jotka olette lähetelleet minulle todella ihania tekstiviestejä ja sähköposteja tämän viikon torstaina ilmestyneen Seiskan vuoksi. Mitään muuta en siitä jutusta tai siihen liittyen enää sano, mutta on ollut mahtava huomata, kuinka monet tosiaan ymmärtävät asioiden oikean laidan ja ovat aina "tiimissäni". Isot halaukset ja suukot teille :)

Kuullaan ja kirjoitellaan jälleen - yritetään nyt vaan keskittyä positiivisiin ja aurinkoisiin ajatuksiin, kyllä se pimeys alkaa väistymään jo heti joulun jälkeen!

Äidin kanssa kävimme syömässä ja nauttimassa Kauppakeskus Zeppelinin uudessa kreikkalaisessa ravintolassa :) 

Teidän Jasmin 

Hyvä, etten "kadonnut" viidakkoon tässä seurassa... ;)

Alkukesästä, ennen lähtöäni Kreikkaan, minulle soitettiin ja laitettiin sähköpostia eräästä tuotantoyhtiöstä. He kyselivät, olisiko minulla kiinnostusta ja intoa lähteä mukaan johonkin selviytymisohjelmaan, joka kuvataan nyt loppuvuodesta jossain kaukaisessa paikassa. Ehdotus kuulosti mielenkiintoiselta ja ajattelin, että kesän kuntoiltuani voisin hyvinkin tuohon osallistua. Minun oli määrä tavata ohjelmasta vastaavat ihmiset palattuani takaisin Suomeen elokuun lopulla, mutta tuo jäi sitten toteutumatta, koska olin Kreikassa 2 kuukautta myöhempään, kuin alunperin oli tarkoitus. Koska kesäni ja syksyni olivat niin upeat ja sain jo viettää 4 kuukautta lämpimässä ja auringossa, en hirveästi harmitellut sitä, etten pääsisi projektiin mukaan. Ja nyt olen Todella iloinen siitä, että asia meni näin...

Näin juuri muutaman nimen sisältävän listan Hymyn nettisivuilta heistä, jotka ohjelmaan osallistuvat - jutun mukaan mukana ovat muiden muassa M. Aitolehti, H. Kalinainen, Maisa Torppa ja Susanna Sievinen. Jep, tuo olisi ollut formaatin vuoksi kiinnostava kokemus, ja on mahtavaa testata itseään aina sen suhteen, miten mistäkin selviää, mutta on sanomattakin selvää, että en jaksaisi henkisesti tuon porukan keskellä. Tykkään kyllä esiintyä ja olla esillä, tavata uusia ihmisiä, nähdä uusia paikkoja, ja saada uusia kokemuksia - en kuitenkaan ole ikinä hakenut ystäviäni julkkisten joukosta, enkä todella kestä pinnallisuutta. Tämä kesäkin oli sen vuoksi niin mahtava kokemus, että sain olla tiimissä eri maista tulevien kollegoideni kanssa, ja sain olla ihan vain Jasmin, enkä SE Jasmin. Hyvä siis näin - yritän nauttia Suomen talvesta, ja samalla saan pitää mielenterveyteni :)

Löysin muuten eilen erään kaverini Youtubeen laittaman videon, jossa opetan pomoni kanssa (minä mustassa leningissä ja pomoni "hienosti" kultaisen hattunsa kanssa...) La Colita -klubitanssia Blue Bay -hotellin vieraille jonkin iltashowmme jälkeen - oi noita ihania, hauskoja muistoja :) Linkki tässä alla:
http://www.youtube.com/watch?v=9tlIEquxjpw&feature=share&noredirect=1

Huomenna pääsen pitkästä aikaa osallistumaan nuorisolautakuntamme kokoukseen, joissa varajäseneni on minua hienosti tuurannut ulkomailla oloni ajan - nyt on kuitenkin ihana päästä jälleen mukaan kunnallispolitiikkaan ja tavata kaikki lautakuntamme jäsenet :)

Kirjoitellaan jälleen!

Teidän Jasmin

Onnelliseksi ainoastaan parisuhteen kautta - NOT ;)

African Zulu -showsta :)

Koko neljän kuukauden aikana, jotka Kreikassa olin, en lukenut yhtä ainoata suomalaista lehteä - ainoastaan englantilaisia julkaisuja ja joitain paikallisia uutislehtiä. Olen viimeisten vuosien aikana tilannut muutamaa kuukausittain julkaistavaa naistenlehteä ja rakastan lukea niin lehtiä, kuin kirjojakin - reissussa ollessa sain kyllä huomata, että ilman niitäkin pärjään vallan mainiosti. Ouluun tulin viime keskiviikkona, eli näiden neljän viime päivän aikana olen saanut käydä postejani läpi... Saldona järjetön läjä lehtiä ja kirjeitä, sekä kotisähköpostissani 3854 uutta viestiä... Jep, mukavaa hommaa!

Tämän blogini otsikko viittaa siihen, minkä häiritsevän huomion sain tehdä, kun pääsin käsiksi kesän ja syksyn aikana saapuneisiin lehtiini. Valehtelematta miltei jokaisen lehden kannessa kysytään: "Miten löydät Sen Oikean?" tai "Missä Herra Oikea luuraa?" sekä toitotetaan: "Näin jätät sinkkuelämän taaksesi!", "Näistä paikoista löydät Sen Oikean!" tai "Yksinäinen elämä takana näillä vinkeillä!". Ja nuo eivät ole vain Cosmopolitanista, vaan kaikista mahdollisista naistenlehdistä. Nuo kirjoitukset ja otsikot herättävät useita eri kysymyksiä, ja yksikään niistä ei pohjaudu mihinkään positiiviseen. Minkä takia ajatellaan, että sinkkuus on negatiivinen asia? Minkä takia ihmiset luulevat, että sinkkuus on yhtä kuin yksinäisyys? Tai mihin ihmeeseen perustuen ainoastaan parisuhde voi tuoda onnen ja onnellisuuden naisen elämään?

Tuo on erittäin vanhanaikainen ajattelutapa, ja vielä typerä sellainen. Kyllä nykypäivän naisilla on elämässään muutakin, kuin vain miehet ja elämä heidän kauttaan! Tällä en tarkoita mitään pahaa ketään kohtaan, mutta rehellisesti sanottuna olen aina ollut onnellisempi sinkkuna - silloinkaan en ole ollut, enkä nytkään ole yksin tai yksinäinen. Rakastan ihania ystäviäni sekä perhettäni ja kaikkia muita läheisiäni :) Sen lisäksi saan mennä ja tulla juuri kuten haluan, saan asua puolet ajastani ulkomailla ilman kenenkään valitusta, saan flirttailla ja pitää hauskaa ilman kuulusteluja - tuon kaiken lisäksi saan olla myös yksin juuri silloin kun haluan. Minä olen valinnut itselleni tällaisen elämäntavan, enkä usko että olen ainoa joka näin ajattelee ja tuntee. Olisin voinut ja voisin olla parisuhteessa, jos se olisi tehnyt minut onnelliseksi. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä ja tärkeintä on kuunnella itseään ja sydäntään - ainoastaan siten voimme elää täysillä :)

Useat ihmiset eivät uskalla olla rehellisiä tällaisissa asioissa, koska he pelkäävät toisten reaktioita. Hullua sikäli, että jokaisen kuuluisi huolehtia omasta elämästään ja antaa toisten tehdä samoin. Tiedän kyllä, miten ihmetellen sinua katsotaan, kun sanot, ettet koskaan halua lapsia etkä varmaan naimisiinkaan... Itse tykkään todella paljon ystävieni lapsista ja animation-työni kautta tapaamistani pienokaisista, mutta en itse halua hankkia lapsia. Se on oma valintani, eikä siinä ole mitään pahaa. En myöskään koe, että kyse on esim. sitoutumiskammosta tai jostain vastaavasta, jos en kaipaa vakituista parisuhdetta - kaikki muut asiat vaan ovat minulle tärkeämpiä.

Totean vielä tähän loppuun sen, että mielestäni oman elämänsä suhteen saa ja kuuluukin olla itsekäs, joskus parisuhteessa olevat ihmiset voivat olla paljon yksinäisempiä kuin sinkkuna elävät, onnellisuutta löytyy eri asioiden kautta ja toisten ihmisten mielipiteiden takia ei kannata hävetä omiaan. Rohkeus ja avoimuus ovat hienoja luonteenpiirteitä ja tuovat tuhansia eri mahdollisuuksia elämään :)

Teidän Jasmin

Aurinkoa Suomessakin :)

Pari päivää on tullut kuljettua ihan "turistina" Tikkurilassa ystäväni Emman kanssa, joka on tänne vastikään Oulusta muuttanut - huomenna pääsen itse jatkamaan matkaani Ouluun ja kotiin :)
Joinain päivinä jopa aurinko on muistanut meitä, ja se on piristänyt oloa sekä mieltä heti.

Todistusaineistoa siitä, että olen Suomessa ;)

Ihmiset, joihin olen viime kuukausien aikana Kreikassa tutustunut ovat lähettäneet minulle ihania yhteiskuvia lomaltaan ja ilahduttaneet minua niillä kovasti. Kuvat ovat parhaita matkamuistoja ja tuovat aina muistot elävinä mieleen.

Parin vieraamme ja pomoni seurassa lokakuussa 2011 Blue Bayssa :)

Reipas tiimiläinen ;)

Aquagymia Solemarissa

Minidiscoa ohjaamassa Blue Bayssa lokakuussa 2011 :)

Englantilaisen Sharonin seurassa Solemarissa

Olen täällä aiemminkin todennut, kuinka viime ajat ja uusi työni ovat muuttaneet minua paljon - ei ainoastaan henkisissä asioissa, vaan pääosin myös siinä, kuinka olen oppinut arvostamaan liikunnan ja urheilullisuuden merkitystä. En ole ikinä aiemmin tykännyt harrastaa mitään liikuntaa, vaikka välillä "hulluna" olenkin kuntoillut. Kun nyt kuitenkin 4 kuukauden ajan olen saanut kuntoilla ja jumpata kuutena päivänä viikossa aamusta iltapäivään työn puolesta, olen todella rakastunut liikkumiseen ja aktiiviseen elämään.

Olen kyllä aina ihaillut naisia, jotka näyttävät urheilullisilta ja sitä kautta kauniilta. Liikunta saa ihmiset voimaan hyvin ja se kaunistaa ketä tahansa. Sen sijaan en koskaan ole tykännyt ulkonäöllisesti ihmisistä, jotka yrittävät hankkia kauneutensa kauneusleikkauksien avulla. Useimmissa tapauksissa kun lopputulos ei ole kaunis, vaan ainoastaan epäaito ja vahamainen. Leikkaukset myös saavat useasti ihmisen näyttämään vuosia vanhemmalta, ja siksi onkin käsittämätöntä, miksi jo 20 - 30 -vuotiaat naiset ryntäävät korjauttamaan kasvojaan ja vartaloitaan. Mitä tahansa lehteä (suomalaistakin) tänä päivänä lukee, useimmat jutuissa esiintyvät naiset ovat käyneet lukuisia operaatioita läpi ja sen huomaa jo ensimmäisen kuvan perusteella.

Muutama vuosi sitten hetken ajan mietin itse, kannattaisiko minun mennä rintojen pienennykseen, mutta sitten sain järkeni takaisin ja hylkäsin ajatuksen. Nyt kun olen parin, kolmen vuoden aikana laihtunut aika lailla ja löytänyt urheilun elämääni, ei tuollaiselle leikkaukselle enää olisi tarvettakaan.

Luonnollisuus ja aitous voittavat aina mielestäni tekemällä tehdyn ulkonäön - kuntoilu ja terveellinen ruoka taas toimivat hurjasti paremmin, kuin mitkään leikkaukset ja näytät yhä itseltäsi :)

Teidän Jasmin