En ole koskaan ollut kovin innokas lukemaan julkisuudesta tuttujen henkilöiden blogeja, mutta omaani olen pitänyt jo muutaman vuoden ajan. Minulle tämä on kanava kertoa asioistani ja mielipiteistäni niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti. Tärkeänä olen pitänyt myös sitä seikkaa, että koska olen mukana kuntapolitiikassa, niin tätä kautta ihmiset saavat minusta Sen Oikean kuvan, jos eivät sitä muuten ole pystyneet hahmottamaan, eivätkä ole minua kasvotusten tavanneet. Sen lisäksi olen aina rakastanut kirjoittamista, ja täällä olen aina pyrkinyt keskittymään omiin asioihini, sekä tietenkin olen halunnut ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin ja uutisiin.
Tänä aamuna päädyin kuitenkin lukemaan J. Parviaisen ("ehkä" hieman erikoista...) blogia, kun sain hyvältä ystävältäni viestin siitä, että em. herra on kirjoitellut sinne jotain myös minusta. Muistaakseni olen joskus keskustellut hänen kanssaan, mutta sekin tapahtui puhelimessa, sillä koskaan en ole häntä tavannut. Eikä hän kyllä minusta mitään negatiivista kirjoittanutkaan, ainoastaan entisestä parisuhteestani ja sen toisesta osapuolesta. Nuo kirjoitukset eivät siis häiritse minua millään tavalla, mutta montaa muuta suomalaista varmasti häiritsevät. On siellä blogissa sen tyylistä tekstiä, että pistää todella miettimään, onko kaikki nettimaailmassa ja juuri sitten esim. blogeissa sallittua. Suurimpina kysymyksinä tuleekin mieleen, että puretaanko omaa pahaa oloa aina muihin ja minkä takia ihmiset haluavat keskittyä toisten ihmisten tekemisiin omia enemmän. Jokainen toki saa toimia juuri siten, kuin itse haluaa - mielestäni tuollainen toiminta on vain harmillista kaikkien osapuolien takia.
Lehtiin ja lehtijuttuihin liittyen voin taas todeta sen, että moneen vuoteen minulla ei ole ollut mitään esim. 7 päivää -lehteä vastaan. Tämä johtuu siitä, että usean vuoden ajan kyseisen lehden minusta tekemät jutut ovat olleet totuudenmukaisia, sekä olemme tehneet niistä jokaisen täydessä yhteisymmärryksessä. Tämä johtunee taas pitkälti siitä, että jossain vaiheessa vain opin tärkeän asian elämästä - saat oikeasti parempaa kohtelua keneltä ja mistä vain, kun itsekin käyttäydyt ystävällisesti ja rehellisesti toisia kohtaan. Tänään kuitenkin koin pienimuotoista pahoinvointia kyseisen lehden uuden kannen nähdessäni, mutta se ei ole millään lailla lehden vika. Kanerva on helppo kohde yhä vuosien jälkeenkin samankaltaisille jutuille ja on oikeasti harmi, että häntä lyödään tasaisin väliajoin kaikella mahdollisella.
Vaikka julkisuus on vuosien saatossa tuonut myös useita negatiivisia asioita elämääni, on siitä jäänyt silti enemmän positiivisia asioita mieleen. Julkisuus voi joissain tilanteissa olla hyödyksi ja avuksi, kunhan siihen ei jää liiaksi kiinni. Itse luen mieluummin kivoja ja positiivisia juttuja, siksi voin itsekin sen tyylisiä juttuja median kanssa tehdä. En pure omaa pahaa oloani muihin, enkä nauti siitä, kun toisilla menee huonosti - siksi onkin inhottavaa nähdä, että todella monet toimivat juuri tuolla toisella tavalla.
Maailma olisi taatusti parempi paikka, jos kaikki osaisivat iloita toistensa puolesta sen sijaan, että mässäilevät toisten kärsimyksillä ja mokailuilla. Otetaan siis positiivinen asenne käyttöön ja pyritään edes tuohon :)
Teidän Jasmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti