Parin päivän ajan olen jälleen kärvistellyt flunssan kourissa - onhan se ihan ymmärrettävää, kun siirtyy +30 asteesta noin nollaan asteeseen! Sen lisäksi Oulussa on sellainen viima ja tuuli aina, että vähemmästäkin vilustuisi... Aamulla kun herää, tuntuu ettei pää käänny mihinkään, mutta kyllähän se olo aina päivän mittaan hieman helpottaa. Tänään aamusta menin kuitenkin Oulun Kahvila Korvaan, koska toissapäivänä tutuilleni niin lupasin ja vein heille myös kotitekoisia leivonnaisia, joista nautittiin jälleen kovasti :)
Olen saanut aivan ihania sähköposteja liittyen kreikkalaiseen kissavauvaani Desminiin :) Ihmiset ovat kirjoitelleet nättejä kommentteja hänestä ja jokin aika sitten sain todella mahtavan sähköpostiviestin eräältä naiselta, joka auttaa mm. juuri rhodoslaisia kissoja saamaan hyvän kodin. Hän kiitteli minua siitä, että tein oikeasti hyvän teon, kun toin Desminin mukanani Suomeen ja silloin sen itsekin selkeämmin tajusin... Kuten monissa muissakin lomakohteissa, myös Rhodoksella on ihan mielettömästi villikissoja, joista suurimmasta osasta ei kunnolla huolehdita. Ei ainakaan turistisesongin päätyttyä. Monilla hotelleilla ja miltei kaikilla paikallisilla on kissoja, eivätkä he leikkauta niitä, joten ne saavat koko ajan lisää pentuja...
Toinen todella inhottava juttu on se, että monet ihmiset muuttavat saarelle huhti- tai toukokuun aikana, ja samalla he hankkivat itselleen kissan tai koiran. He pitävät lemmikistään huolta kesän ja syksyn ajan, mutta hylkäävät sen muuttaessaan pois saarelta loka- tai marraskuussa. Siinä vaiheessa lemmikit ovat jo niin tottuneet asumaan normaalissa kodissa "perheensä" kanssa, etteivät ne enää totu villielämään. Juttelimme asiasta joidenkin paikallisten kanssa, kun olin vielä Rhodoksella ja he sanoivat, että sesongin päätyttyä ja talven alkaessa näitä hylättyä kissoja ja koiria on läjäkaupalla mm. kaatopaikalla, jonne ne vaan "kärrätään" pois tieltä.
Minulle sähköpostia kirjoittanut nainen kyseli, haluaisinko olla auttamassa heitä heidän toiminnassaan, kun he yrittävät etsiä koteja hylätyille ja kodittomille kissoille... Olen pohtinut sitä paljonkin ja mielelläni tekisin jotain yhteistyötä heidän kanssaan jossain vaiheessa. Kaikkien noiden juttujen ja näkemieni asioiden jälkeen en voinut jättää kissaani sinne, vaan tiesin, että tuon hänet mukanani Suomeen, maksoi mitä maksoi. Täällä ja meidän kanssamme tiedän hänen saavan hyvän elämän ja hän voi tästä eteenpäinkin luottaa minuun :)
Hankin lähipäivinä vielä enemmän tietoa heidän toiminnastaan ja kirjoittelen siitä taas tännekin, mikäli joku teistä lukijoistakin aiheesta kiinnostuisi - hyviä ja avuliaita ihmisiä kun ei ole ikinä liikaa!
Teidän Jasmin
