Hyvästit vaaleille!

Ehkä tosiaan pitäisi noudattaa sitä sanontaa, että onnellisuus pitäisi aina piilottaa - harmi vain, että olen liian rehellinen ihminen siihen! Näiden sunnuntaisten vaalien tulos allekirjoittaneen kohdalta oli kuitenkin aivan naurettava (joo itsekin sen myönnän) ja nämä taatusti olivat viimeiset vaalini ikinä. Sen sijaan haluankin työskennellä puolueellemme ihan työntekijänä, en minään äänten kalastelijana... On vain hieman omituista, että saan noin 130 ääntä vähemmän, kuin viime kuntavaaleissa vuonna 2008, jotka olivat ensimmäiset vaalini koskaan - niin no, eihän se kokemus tietenkään hyväksi ole... En tajua, miten ihmiset ajattelevat tai miettivät asioita, enkä itse asiassa haluakaan tajuta. Uskon oikeasti siihen, että jos valittaisin aina jostain, kuten niin monet muut, useampien sympatiat olisivat puolellani; harmi vain, kun ei ole mitään valitettavaa ja sitä myötä teillä ei ole mitään äänestettävää; ainakaan täällä suunnassa ;)

Tänään vaalivalvojaisissamme olin kuitenkin (taas) erittäin hyvällä tuulella ja naureskelin vaalien tuloksia useiden ihmisten kanssa - ihmiset haluavat muutosta, mutta silti he äänestävät joka vaaleissa miltei täysin samat naamat valtuustoon... Sillähän sen muutoksen aikaan saa parhaiten, vai mitä..?

What ever, onneksi viikon päästä tämä Neiti Mäntylä on matkalla ihanan kihlattunsa luokse Englantiin; kolmen viikon aikana suuntaamme moniin paikkoihin Englannissa sekä visiitille Skotlantiin :) En malta odottaa!

Kuulumisia jälleen piakkoin ja odotelkaa erästä ensi torstaina ilmestyvää lehteä, jossa kerron vielä tarkemmin siitä, minkä vuoksi tämän vuotinen vaalityö ei niin hirveästi maittanut minulle... Kaikellahan on kuitenkin aina syynsä!

Teidän Jasmin