Eilisillan vietin ystäväni kanssa, kotiin tulin tosin jo ennen puolta yötä. Miten sitä on ennen jaksanut viikonloppuisin riekkua ulkona aamuyöhön klo 04.00 asti..?
Tänään kävimme perheen kesken Haukiputaalla Oskar Merikanto -konsertissa, joka oli todella mahtava. Tekee hyvää välillä keskittyä henkisen nautinnon hankkimiseen ja etsimiseen, siihen tarkoitukseen tämänpäiväinen konsertti sopi täydellisesti. Olin todella iloinen, että mummikin jaksoi lähteä mukaamme - se hänen kuukauden mittainen sairaalavisiitti on kyllä pelkästään tuntunut piristäneen häntä :)
Kiitos sinulle, nimimerkki "minä", lyhyestä ja erittäin kauniista viestistäsi vieraskirjassani. Vaikka ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia, tuollaiset kehut ilahduttavat aina.
Tervehdys myös sinulle, Kake. Sinulla on todella "metka" tyyli kirjoittaa viestejä minulle, mutta ainakin ne saavat minut aina hymyilemään - kiitos siitä!
Minullahan on ollut tapana käydä vuosittain lomalla Kreikassa äitini kanssa ja jälleen ensi kuussa suuntaamme kohti Rhodosta. Matkaan on itse asiassa aika lailla tasan kuukausi aikaa, enkä malta odottaa sitä! Olemme reissanneet yhdessä ympäri maailmaa siitä lähtien, kun olin 3-vuotias, mutta paljon kierrettyämme on ilo mennä takaisin tuttuun paikkaan. Kreikkaan pääsee lentämään suoraan Oulusta ja neljän tunnin lento on juuri sopiva tällaiselle lentopelkoiselle...
Penskana en pelännyt lentämistä laisinkaan, mutta erään kuvausmatkan yhteydessä pelko iski päälle pahemman kerran. Olin mallina (n. 17-vuotiaana) eräissä kuvauksissa Marokossa ja paluumatka piti taittaa kolmen eri lennon voimin ja yksin. Marokosta lensimme ensin Saksaan jollain pienellä marokkolaisella koneella, joka oli aika karu kokemus jo pelkästään. Saksasta jatkoin matkaa Helsinkiin ja koko lento sujui järkyttävässä lumimyrskyssä. Matkasimme kyllä isolla koneella, mutta se ei paljoa lohduttanut, kun meitä matkustajia oli noin viisi ja stuertit juoksivat edestakaisin koneen käytäviä paniikin vallassa... Olin aivan varma, että se olisi viimeinen lentoni. Pääsimme sitten kuitenkin perille Helsinkiin ja jatkoin sieltä vielä kotiin Ouluun. Lumimyrskyn vuoksi sekin lento oli aika hirvittävä kokemus, eikä vähiten sen vuoksi, että kapteeni päätti leikkiä hauskaa ja vitsaili sillä, kuinka joudumme ottamaan käyttöön lyhyemmän kiitoradan nousussa, mutta toivottavasti se riittää... Tuon vuorokauden jälkeen olen pelännyt lentämistä aivan järjettömästi ja olen todella onnellinen siitä, että olen löytänyt paratiisini niinkin läheltä, kuin Kreikasta.
Rhodokselle on mukava mennä myös sen vuoksi, että vuosien saatossa olemme saaneet sieltä hyviä paikallisia kavereita, joita on mukava nähdä aina uudestaan. Muutenkin se heidän elämäntapansa kiehtoo minua suunnattomasti ja rakastan niin kreikkalaista musiikkia kuin ruokaakin. Täydellinen paikka siis minulle :) Pistän tähän oheen pari kuvaa viime vuoden reissulta - ovat skannattuja, joten eivät ole ihan parasta laatua.
Venesataman hurmaavin "kelluva" ravintola
Suosikkiravintolani koko saarella, vanhassa kaupungissa sijaitseva Zizi - paras palvelu ja sydämellinen henkilökunta herkullisen ruoan lisäksi
Tässäpä tulikin jo hyvin tarinoitua, kirjoittelen kuulumisia jälleen tulevalla viikolla. Tiistaina suuntaan nuorisoasiainlautakuntamme kokoukseen, to - pe luvassa ovat nuorisotyöpäivät ja viikonloppuna touhuan taas pr-töideni parissa. Noin kivojen hommien parissa viikko tulee menemään nopeasti, mutta kyllä minä teitä välillä ehdin muistamaan. Olkaa reippaina ja toivokaa lämpimiä ilmoja!
Teidän Jasmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti