Politiikka piristää talven keskellä :)

Tämän kuukauden ajan puhelimeni on soinut päivittäin liittyen vaaleihin, sekä niitä koskeviin haastatteluihin. Vaaleista, politiikasta sekä Kokoomuksesta puhun aina mielelläni, joten olen ihan nauttinut tästä kaikesta. Iloinen olen ollut myös siitä, miten positiivisesti minuun on yleisesti ottaen eduskuntavaaleihin liittyen suhtauduttu. Suuri kiitos siitä :)

Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää ja posteljooni toimitti minulle siitä hyvän muistutuksen eilen... Sain nimittäin elämäni ensimmäisen politiikkaan liittyvän haukkumakirjeen. Odotin vastaavanlaista postia jo vuoden 2008 kunnallisvaalien alla, mutta mitään ei tapahtunut... Ennen eilistä. Kirjeen kirjoittanut kajaanilainen oli purkanut sydäntään antaumuksella A4 -arkin molemmin puolin ja hyvä se on tuntojaan saadakin ulos. Kirjoittaja sai minut pohtimaan tiettyjä asioita - ei itsestäni, vaan hänenlaisistaan vihaisen palautteen antajista. Siitä aiheesta kirjoitankin seuraavaksi Kalevan Pohjoisen ääni -blogiini, ja sen kirjoituksen voin ilomielin tuolle em. kajaanilaiselle omistaa ;)

Viimeisen viikon aikana minusta on ilmestynyt joitain uusia nettijuttuja, ja niihin linkit löydätte tästä alta. Joukossa on niin nettilehtien sivuja, kuin ehdokasesittelyjäkin. Sen lisäksi parin viimeisen linkin takaa löydätte kaksi viimeisintä Kalevan Pohjoisen ääni -kirjoitustani.

http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/eduskuntaan-mieliva-jasmin-mantyla-jyrki-kataisesta-ihana

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1203015/nama-julkkikset-aikovat-eduskuntaan--katso-lista

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1258797/jasmin-mantylan-virallinen-vaalikuva-on-tassa

http://www.pohjois-pohjanmaankokoomus.fi/vaalit/eduskuntavaalit_2011/

http://www.pohjois-pohjanmaankokoomus.fi/vaalit/eduskuntavaalit_2011/ehdokkaat_2011/jasmin-mantyla/

http://www.kaleva.fi/pohjoisen-aani/blog/66767#bl885022

http://www.kaleva.fi/pohjoisen-aani/blog/66767#bl884894


Politiikkatouhujen ohessa olen yrittänyt (aina pakkasen hellittäessä) ulkoilla mahdollisimman paljon ja nauttia lumisesta luonnosta. Painotus on todellakin sanalla "yrittänyt", koska olen täysin kesäihminen. Kaipuuta lämpöön ei ole hellittänyt yhtään sekään, kun olen viestitellyt ja kirjoitellut kreikkalaisten ystävieni kanssa. Olen aina luullut ja olettanut, että Kreikassa on oikeasti kylmä talvisin, mutta esim. Rhodoksella on viimeisen viikonkin ollut koko ajan 16 - 18 astetta varjossa. Ei vastaa oikein käsitystäni talvesta, mutta paikallisistahan se on todella kylmä sää ;)

Vaikka pääsyä Kreikan lämpöön täytyy odottaa vielä toukokuulle, matkaan ensi viikolla taas edes hieman etelämpään, eli Helsinkiin :) Siellä on sovittuna jo valmiiksi monia tapaamisia, haastatteluja ja kuvauksia - jospa siinä välissä ehtii elämään vielä ihan normaalia parisuhdettakin Oskarin kanssa... Mukavahan se on mennä tuonne "toiseen kotiin" taas vaihteeksi :)



Kaunis reitti lähirantaamme Oulunlahdessa




Meren jäällä ulkoileminen on perheen perinne :)

Lopuksi vielä muistutan kaikkia Oulussa ja lähistöllä asuvia siitä, että ulkoministeri Alexander Stubb on Oulussa vierailulla nyt tulevana perjantaina, eli 21.1. Häntä, sekä meitä vaalipiirimme eduskuntavaaliehdokkaita voitte tulla moikkaamaan ja jututtamaan silloin Stockmannin 4. kerroksessa sijaitsevaan Ravintola Vinttiin klo 9.15 - 10.00. Tervetuloa kovasti kaikille!

Teidän Jasmin

Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 6 / 15.1.2011

Pokkuroimmeko Venäjän edessä?

Jumiuduin eilen illalla television ääreen, kun Yleltä tuli todella kiinnostava ajankohtaisohjelma koskien suomalaisten suhtautumista Venäjään ja viime aikoina paljon kohua herättäneisiin maakauppoihin.

Olen itse ihmetellyt todella paljon sitä, minkä takia annamme itänaapurillemme suurempia mahdollisuuksia, kuin itsellemme. Maiden väliseen turismiin on hyvä tulevaisuudessa panostaa vieläkin enemmän, mutta mikäli Venäjä saa määrätä suomalaisille kieltoja maanoston suhteen, meidän tulee tehdä samoin. Suomen ja Venäjän yhteinen historia on pitkä ja moniin se on jättänyt juurensa syvälle - senkään vuoksi meidän ei kannata myydä maatamme heille pala palalta. He ovat jo aikanaan ottaneet meiltä riittävän/liiankin suuren palasen, joten toivottavasti pidämme loput maastamme itsellämme.

Tuon em. asian lisäksi voisimme muutoinkin muuttaa asennettamme Venäjää kohtaan; kaikenlaisen pokkuroinnin sijaan voisimme keskittyä enemmän omaan maahamme, oikeuksiimme ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Niistä asioista saamme olla ylpeitä.

Jasmin

Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 5 / 14.1.2011

Mahtavaa Sirpa Pietikäinen!

Sirpa Pietikäistä on haastateltu uusimpaan Apu-lehteen todella tärkeästä aiheesta; omaishoitajuudesta.

Hän kertoo jutussa omista kokemuksistaan äitinsä omaishoitajana ja löysin haastattelusta herkistävän paljon tuttua asiaa. Oma äitini on jo vuosia toiminut äitinsä, eli minun mummini, omaishoitajana. Itse taas pyrin olemaan mummin kanssa kotosalla mahdollisimman paljon silloin, kun äitini on töissä. Tuota Apu-lehden haastattelua lukiessani pohdin paljon omaa asennoitumistani isoäitiini ja ehkä se normaali käytös onkin parempi vaihtoehto, kuin liika "hyysääminen".

Pietikäinen kertoi asiasta todella hienosti ja tästä aiheesta olen itsekin viime aikoina yrittänyt puhua mahdollisimman paljon, jotta ihmiset perehtyisivät siihen enemmän. Olen Pietikäisen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tämän hetken ainoat vaihtoehdot, eli kotihoito ja laitoshoito ovat liian vähän. Näitä vaihtoehtoja pitäisi saada kehitettyä ja muokattua, jotta ihmisten olisi helpompi pitää huolta iäkkäistä läheisistään. Tietysti jokaisen kuuluu rakentaa myös omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan, mutta mikäli kotihoitoon saataisiin enemmän tukea (en tarkoita pelkästään rahallista tukea), vanhempia perheenjäseniä ei varmasti työnnettäisi niin äkkiä laitoshoitoon.

Itselleni aihe on tuttu niin oman 92 -vuotiaan isoäitini, kuin hänen ystäviensäkin kautta. Miltei kaikki hänen samaa ikäluokkaa olevat ystävänsä ovat palvelutaloissa ja vastaavissa laitoksissa, ja jokaisen kohdalla kunnon rapistumisen ja elämänilon katoamisen on nähnyt tapahtuvan ennätysnopeasti hoitoon joutumisen jälkeen. On surullista, että ihmiset jotka pitävät ensin meistä huolta, joutuvat viettämään viimeiset elinvuotensa liian yksin ja suurimman osan ajastaan vain maaten sängyssään. Näin tärkeästä asiasta kannattaa keskustella ja pyrkiä parempaan.

Jasmin

Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 4 / 28.12.2010

Väkivallasta kuuluu rangaista kovemmin

Viime aikoina olemme saaneet lukea eläimiin kohdistuvasta väkivallasta sekä lehdistä, että netin kautta. Juttujen kautta olemme saaneet kauhistella julmuutta, jolla eläimiä on kohdeltu. Näitä kertomuksia lukiessani olen koko ajan vain vankemmin sitä mieltä, että kovemmat rangaistukset on otettava käyttöön niin ihmisiin, kuin eläimiinkin kohdistuvassa väkivallassa.

On mielestäni täysin naurettavaa ja samalla huolestuttavaa, että nykyään muun muassa talousrikollisille annetaan paljon kovempia rangaistuksia, kuin heille, jotka harjoittavat fyysistä väkivaltaa. Saamme viikoittain lukea juttuja pahoinpitelyistä sekä raiskauksista, ja niihin syyllistyvät ihmiset pääsevät pälkähästä vain ehdollisilla tuomioilla. Samoin rikolliset, jotka tappavat ihmisen, istuvat vankilassa muutaman vuoden ja pääsevät jälleen vapaalle jalalle. Kamalinta on kuitenkin huomata, että rikoksen uusijat saavat myös yhtä pieniä tuomioita - jos ihminen ei osoita muuttumista käytöksessään, onko oikein päästää hänet vapaaksi taas muutaman vuoden jälkeen? Monet perustelevat näitä asioita ja tekoja sillä, että kyseinen rikollinen on vain liikkunut väärässä porukassa ja ns. huonossa seurassa. Varmaan näin on monesti ollutkin, mutta onko kovin todennäköistä, että vankilassa väkivaltarikoksesta istunut löytää vapaaksi päästyään toisenlaista seuraa ja uusia kavereita..?

Tuttuun porukkaan ja samalle tielle on helppo palata ja näinhän useimpien kohdalla tapahtuukin. Mikäli haluamme pitää huolta kansalaisista ja mahdollistaa turvallisen elinympäristön, se täytyy todistaa sillä, että väkivaltaa tekevät ihmiset pidetään kaltereiden takana huomattavasti pidempään - jo tieto siitä estäisi monen rikoksen tapahtumisen.

Jasmin Mäntylä

Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 3 / 11.11.2010

Nysse tullee - kallioparkki siis

Kallioparkin suhteen on vihdoin viimein tehty ratkaiseva päätös, 10 vuoden jälkeen. Kunnallispolitiikassa toimiessani olen todellakin joutunut huomaamaan, että kärsivällisyyttä näissä asioissa tarvitaan ja paljon.

Itse olin valtuustossa viime viikon maanantaina, eli 1.11., kun keskustelun ja äänestyksen aiheena oli se, tullaanko Oulussa järjestämään kansanäänestys kallioparkista. Itselleni, kuten myös valtuustoryhmällemme, oli selkeätä äänestää ei. Minä näen asian erittäin yksioikoisesti, eli kun ihmiset valitsevat äänestämällä valtuutetut aina seuraavaksi neljäksi vuodeksi, he antavat näille samoille valtuutetuille vallan tehdä päätöksiä kaupunkinsa asioista. Nyt eduskuntavaalien alla huomasi kyllä erittäin selvästi sen, miten populistisella tavoin joidenkin puolueiden valtuutetut puhuivat kansanäänestyksen puolesta ja äänestivät kyllä.

Vuoden 2008 kunnallisvaalien alla jokaisessa vaalikoneessa kysyttiin ehdokkaiden mielipidettä myös tähän parkkiasiaan, joten siellä ne vastaukset ovat olleet vapaasti luettavissa kaikille. Kansanäänestykseen turvaamisen tulee olla mahdollisuus, mutta kyllä valtuutettujen kuuluu voida tehdä päätöksiä kaupungin kehittämisen suhteen ihan ryhmänäkin. Eriäviä mielipiteitä on aina ja se on hyvä asia - silloinhan sitä keskustelua saadaan aikaan.

Itse ehdin jo ajatella, että tämä kallioparkki -aihe seuraa mukana vielä useiden vaalien ajan, joten tämä päätös on todella tervetullut. Eniten tässä jahkaamisessa ja vetkuttelussa on häirinnyt se, että kaikki muutkin suunnitelmat Oulun kehittämisen suhteen ovat polkeneet paikoillaan tämän yhden parkkiasian vuoksi. On koko ajan ollut tiedossa, että keskustaan tarvitaan lisää parkkitilaa, mutta sitä on pitänyt itsekin pohtia, millä tavoin se olisi parasta järjestää. Olen jo aikoja sitten todennut, että mikäli haluamme kaupunkimme keskustasta elinvoimaisen ja houkuttelevan, autoja olisi hyvä saada ns. piiloon parkkiin ja kaduilta pois. Tällä tavoin tilaa jää paljon enemmän muuhun ja alueesta tulee roimasti viihtyisämpi.

Kantani vahvistui jälleen enemmän kallioparkin puolesta, kun saimme tietoon, kuinka pieni ero hajautetun ja keskitetyn parkkimallin kustannuksilla olisi. Tyytyväinen olen valtuuston maanantaiseen päätökseen ja odotan innolla, että pääsemme keskittymään uusiin(kin) ideoihin keskustan kehittämisen suhteen.

Jasmin

Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 2 / 26.10.2010

Suomen kaksikielisyys on hieno asia

Seurasin aamulla mielenkiinnolla MTV3:n Studio55 -ohjelmaa, jossa vieraana oli Paavo Lipponen ja aiheena ruotsin kieli ja sen asema maassamme. Tässähän on toki jo kuukausien ajan vatvottu asiaa ja mietitty sen hyviä sekä huonoja puolia.

Minä en henkilökohtaisesti ole ikinä nähnyt mitään ongelmaa siinä, että koulunkäyntiimme kuuluu myös ruotsin opiskelu. Enemmän olen jo yläasteelta asti kokenut sen rikkautena. Meille on annettu hienot mahdollisuudet opiskella ja ruotsi on sentään Suomen toinen virallinen kieli.

Vielä hullumpana olen kuunnellut pääministeri Mari Kiviniemen mielipiteitä siitä, että Itä-Suomessa ruotsin opiskelun voisi korvata venäjän kielellä. Pointtina tietenkin on ollut se, että Itä-Suomessa siitä hyötyisi enemmän työelämässä jne, mutta onko oikein korvata maan toisen virallisen kielen lukeminen sellaisella, joka on täysin vieras. Venäjän kielen aloittamiseen kuuluisi ensiksi heidän omien aakkosiensa opiskelu, joka tekisi startista heti paljon hitaamman ja vaikeamman, kuin ruotsissa. Jatko-opinnoissa myös vaaditaan ruotsin taitoja, joten sen korvaaminen jollain muulla heikentäisi heti näiden Itä-Suomessa asuvien mahdollisuuksia opiskelun edetessä.

Enemmänkin meidän pitäisi arvostaa niitä mahdollisuuksia, joita maamme meille tarjoaa koulunkäynnin suhteen - monessa maassa meitä kadehditaan hienon koulutusjärjestelmämme vuoksi.

Jasmin

Kalevan Pohjoisen ääni -blogini nro 1 / 17.10.2010

Todellista uskoako?

Viime päivien aikana kirkosta on eronnut ennätysmäärä ihmisiä ja se on mielestäni todella surullista. Harmillista on myös se, että kirkkoa pidetään näin epäsuosittuna ja kirkosta eroamista jopa suositellaan useilla foorumeilla.

Olen tätä kovasti miettinyt, enkä ymmärrä, mikä kirkon suhtautumisessa asioihin on viime aikoina tullut niin suurena yllätyksenä ihmisille. Itsekin olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi ehdottomasti tulla lähemmäs kansalaisia, jotta ihmiset ennemmin löytäisivät sen, kuin hylkäisivät. Ihmettelen vain, että kuinka todellista ja vahvaa näiden kirkosta eronneiden usko on ollut alun perinkään. Uskonto on hieno pohja elämälle ja olen lapsesta lähtien itse oppinut kunnioittamaan sitä, sekä kirkkoa.

Olen tottunut aina taistelemaan niiden asioihin puolesta, jotka ovat minulle tärkeitä ja tämä kirkosta eronneiden toiminta ei ole taistelemista alkuunkaan. He ovat hylänneet kirkon, ja luovuttaneet. Tänäänkin julkaistiin eräs haastattelu, jossa kolmasosan papeista todettiin olevan sillä kannalla, että kirkon pitäisi tulla joustavammaksi ja mukautua nykyaikaan. He ovat myös vakaasti sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien avioliittojen tulisi saada siunaus kirkossa. Muun muassa juuri pappien koko ajan hyväksyvämpien mielipiteiden varjossa on omituista, miten ihmiset ovat suhtautuneet kirkkoon yhden Ylen "homoillan" takia.

Kovasti on liioittelun makua tässä asiassa - mieluummin näkisin ihmisten kirkon jäseninä pyrkivän muuttamaan asioita parempaan ja vaikuttavan sillä tavoin. Mitkään muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla, mutta luovuttaa ei pitäisi koskaan.

Jasmin

Vaalitouhuja

Sain tänään viralliset (ohessa olevat) eduskuntavaalikuvani, ja näitä tullaan käyttämään aina tuonne huhtikuun vaaleihin asti. Ovat luonnolliset ja rennohkot, joten kuvaavat hyvin minua.

Eilen täytin omat vastaukseni Ulkopoliittiseen vaalikoneeseen, ja ne näette seuraavan linkin takaa: http://www.vaalikone2011.fi/ehdokas/Mäntylä/Jasmin/

Kysymykset olivat juuri sopivan haastavia, mutta koska monetkaan asiat eivät ole kovin mustavalkoisia, kommentit vastausten alta kannattaa lukea tarkkaan. Tärkeistä ja mielenkiintoisista asioista tuossa on kyse, joten kun itsellenne sopivaa ehdokasta etsitte, kehoitan teitä katsomaan ehdokkaiden vastauksia myös tuosta vaalikoneesta.

Kuten täällä blogissani aiemminkin kirjoitin, olin puolueemme ehdokaskoulutustilaisuudessa Helsingissä 4.12.2010. Sain jokin aika sitten ihanan "luokkakuvamme", jossa etualalla mm. Paula Risikko ja Jyrki Katainen - Alexander Stubb kurkistaa myös tuolta takarivistä :) Itse turkoosiin paitaan pukeutuneena olen sijoittunut hienosti keskelle kuvaa ;) Tällaiseen ryhmään on kunnia kuulua ja ilolla heidän kanssaan kuljen kohti tulevia vaaleja.

Iloisiin kuulemisiin jälleen!

Teidän Jasmin

Hyvä alku uudelle vuodelle :)

Jälleen on uusi vuosi polkaistu käyntiin, varsin hyvissä merkeissä ja hyvässä seurassa :) Aikaa tuli vietettyä perheen, ystävien ja rakkaan kanssa, joten toivottavasti vuosi jatkuukin samoissa tunnelmissa. Päivistä olen kyllä viime ajat ollut sekaisin, pyhäpäivää kun on pukannut toisensa perään - nyt sentään (onneksi) kaikki rupeaa taas normalisoitumaan...


31.12.2010 menossa ampumaan raketteja niin Oskarin...


kuin äidinkin kanssa :)

Ensi viikolle on sovittu joitain haastatteluja ja palavereita, koskien aika pitkälti tulevan kevään vaaleja. Uusimmassa Hymy-lehdessä on iso juttu juuri eduskuntavaaleihin liittyen ja olivatpa ihmiset kyseisestä lehdestä mitä mieltä tahansa, tämä juttu on kirjoitettu todella hyvin ja asiallisesti - olen siihen vallan tyytyväinen. Tässä linkkiä kyseisen jutun miniversioon: http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/jasmin-mantyla-vaatii-raiskaajalle-kovempaa-tuomiota

Eilen minulle soiteltiin jälleen myös MTV3:n Viihdeuutisista ja kyseltiin kuulumisia vuoden 2011 suhteen. Jutun he tekivät seuraavaan tyyliin: http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1252330/eduskuntavaaliehdokas-jasmin-mantyla-en-valita-ennakkoluuloista

Varsinkin noihin ennakkoluuloihin liittyen olen keskustellut useiden ihmisten kanssa viime aikoina, niin vanhat kuin uudetkin tuttavani ovat niistä täysin samaa mieltä kanssani - ennakkoluulojen perusteella on väärin tuomita ihminen. Vielä hullumpana asiana koen sen, että tietyt ihmiset nimeni kuultuaan alkavat heti puhumaan asioista, jotka olen tehnyt tai joissa olen ollut mukana 7 - 10 vuotta sitten. Hyvänä esimerkkinä se, että jotkut ottavat minusta lukiessaan tai puhuessaan ensimmäiseksi esille lyhyen avioliittoni; häät olivat vuonna 2001 tammikuussa, tasan 10 vuotta sitten ja olin silloin 18 -vuotias. Uskon jokaisen ihmisen aikuistuvan matkallaan 18 -vuotiaasta 28 -vuotiaaksi, joten varmasti minussa on paljon muutakin, kuin tuon aikaiset valintani ;)

Itse olen aina puhunut avoimesti elämästäni, enkä ole halunnut salailla mitään - siksi voin hyvin puhua tekemistäni virheistäkin. Nuoruuden innossa tehdyt mokailut ja kehnotkin valinnat taatusti kuuluvat jokaisen elämään, joten minusta ne ovat vain inhimillisiä asioita. Juuri virheiden kautta olen oppinut paljon elämästä ja heiltä, jotka päivittelevät avoimuuttani, kysyisinkin, että eikö sitä ominaisuutta aina politiikassa mukana olevilta kaivata? Virheet täytyy uskaltaa myöntää ja ymmärtää se fakta, että kukaan ihminen ei ole täydellinen. Itsekin pyrin vain toimimaan mahdollisimman hyvin ja toisia kunnioittaen :)

Kirjoitellaan jälleen ja täällä ilmoittelen heti, kun saan ensimmäisiä kampanjointipäiviä tietooni!




Teidän Jasmin